Apinoiden planeetta

Apinoiden planeetta -shakkivälineet voit ostaa
Chessmazesta.

Apinoiden planeetta -shakkisettiä myydään netissä hyvään 75 taalan hintaan. Liekö Tim Burtonin uudelleenfilmatisointi (2001) saanut nappulansorvaajan innostumaan!? Itse elokuvaa monet pitivät jokseenkin turhana, mutta ei niin pahaa jollei jotain hyvääkin - yksi oikein hauska netistä löytyvä lelu on Face Transformer, jolla voi omasta tai toisen kuvasta tehdä melkeinpä minkälaisen tahansa, vaikkapa apinan. Miltä siis näyttävät Apinoiden planeetalla shakin maailmanmestarit? (Kuva suurenee klikkaamalla sitä)

Vaarallinen harrastus?

Vanha kotimainen uutinen tuli mieleeni, kun törmäsin tähän.

Uusi Suomi uutisoi 21.2.1982:

Shakkiriidasta puukotus

Shakinpeluusta syntynyt riita johti miehen puukotukseen perjantai-iltana Lahdessa. Puukotuksen uhri, vuonna 1931 syntynyt mies menehtyi vammoihinsa.
Tapaus sattui yksityisasunnossa, johon oli kokoontunut kolmen hengen seurue pelaamaan shakkia. Seurueeseen kuului asunnonhaltija, hänen poikansa ja vieraana ollut mies.
Miesten kesken syntyi pelistä riitaa, ja vieras iski asunnonhaltijaa puukolla paeten paikalta. Syylliseksi epäilty henkilö on pidätetty kuulusteluja varten.

Pentti Solan syntymästä 100 vuotta

Eräs Suomen merkittävimmistä tehtäväniekoista, Pentti Sola syntyi 28.5.1907 oopperalaulaja Wäinö Solan ja näyttelijätär Elli Solan esikoisena. Hän valmistui Helsingin Normaalilyseosta ylioppilaaksi erinomaisin arvosanoin keväällä 1925 ja suunnitteli lakiopintoja yliopistossa. Ennen yliopistoelämää Pentti sai kuitenkin tilaisuuden nähdä suurta maailmaa, sillä hänen isänsä oli lähdössä Yhdysvaltain kiertueelle ja oli päättänyt ottaa poikansa mukaansa säestäjäkseen. Noin kuusi kuukautta kestäneen matkan aikana Solat pitivät yli 60 omaa konserttia ja esiintyivät vähintään yhtä monissa erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa ympäri Yhdysvaltoja. Tällä ikimuistoisella matkalla Pentti tapasi myös tehtäväniekan, kirjailijan ja mesenaatin Alain C. Whiten, jonka kanssa solmittu ystävyyssuhde antoi alkusysäyksen Suomen tehtäväniekat ry:n synnylle noin kymmenen vuotta myöhemmin.

Kotiuduttuaan Yhdysvalloista Sola ryhtyi lukemaan lakia, mutta opinnot etenivät tuskastuttavan hitaasti. Äidilleen, joka oli hänelle isää läheisempi, Pentti oli monet kerrat valitellut, että oli tullut valinneeksi sittenkin väärän uran – kielet tai musiikki olisivat kiehtoneet häntä huomattavasti enemmän. Isänsä kanssa Pentti ei ollut koskaan pystynyt puhumaan, mutta 1920-luvun loppupuolella heidän välilleen kehkeytyi läheinen kirjeenvaihto, jossa molemmin puolin kosketeltiin syviäkin tuntoja. Pentti tuskaili opiskelujensa nihkeyttä ja kertoi käyttäneensä aikansa etupäässä mietiskelyyn ja itsetutkiskeluun. Samalla hän pohti opiskelujensa keskeyttämistä ja ilmoittautumista vapaaehtoisena sotaväkeen. Isä puolestaan kertoi painineensa nuorena samanlaisten ongelmien kanssa ja katuvansa omia ratkaisujaan. Hän arveli – aivan oikein – että eräänä syynä Pentin haluttomuuteen olisi ”odottamaton häiritsijä: Nainen”, mutta kehoitti poikaansa siitä huolimatta yrittämään entistä kovemmin. Mutta oli vielä eräs muukin syy opiskelujen viivästymiseen. Eräässä kirjeessään isälleen Pentti kirjoittaa: ”Ja sitten kolmas syy: last but not least! – Shakki! Syyttä ei Tschepurnoff varoittanut. Tehtävien sepittämisessä ja ratkaisemisessa olen tosiaan edistynyt. Vahinko vain, ettei sitä voi ottaa elämänurakseen!” Kesäkuun 4. 1929 Pentti ilmoitti olevansa sotaväessä ja pukeutuvansa kruunun vaatteisiin.

Pentti Solan shakkiharrastus oli alkanut jo ennen Amerikan matkaa, oletettavasti joskus 1920-luvun alussa. Tarkkojen tietojen puuttuessa on vaikea arvioida, oliko hänellä pelishakillisia ambitioita, mutta tehtäväshakin pauloihin hän kietoutui viimeistään 1924, jolloin esikoistehtävä näki päivänvalon. Vuosina 1930-33 hän toimitti erinomaista shakkipalstaa Ajan Sanassa ja sen seuraajassa Ajan Suunnassa. Politikointi oli tuolloin kiivaimmillaan, ja se oli saavuttanut paikoin myös sanomalehtien shakkipalstat. Ajan Sana ja Ajan Suunta olivat äärioikeistolaisia lehtiä, mutta Sola ilmoitti jo ensimmäisellä palstallaan, että lehden shakkiosasto lähtee taipaleelleen kaikkien yhteisenä ja puolueettomana äänitorvena – näin kävikin. Solan palstasta tuli äärimmäisen suosittu, sen parissa kasvaneista problemisteista käytettiin nimitystä ”Solan koulun käyneet”. Näihin kuului mm. Osmo Kaila, joka pitikin Solaa ehdottomasti merkittävimpänä suomalaisena tehtäväniekkana.

Sanomalehtipalsta oli kuitenkin vain yksi meriitti Solan uralla. Jo 1930-luvun alussa hän oli ehdottanut suomalaisten problemistien yhdistystä, mutta harrastajien ja kenties varojenkin puuttuessa idea muuttui todeksi vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Kuten edellä mainitsin, Sola tapasi Amerikan matkallaan Alain C. Whiten, joka kustansi jouluksi 1934 Solan toimittaman tehtäväkirjan Suomi: A collection of problems by Finnish composers. Teos antoi perusedellytykset Suomen tehtäväniekkain synnylle seuraavana vuonna!

Sola oli tuottelias ja erinomainen laatija. Hänen laadittujen tehtäviensä opusluku on noin tuhat, mutta julkaistuja näistä on vain noin puolet. Laatijana hän oli erittäin monipuolinen ja hallitsi kaikki alueet kaksi- ja kolmisiirtoisista aina lopputehtäviin, apumatteihin, satushakki- ja retrotehtäviin saakka. Varsinkin apumatit ja satutehtävät kiehtoivat Solaa erityisesti – samaan aikaan eläneistä tehtäväniekoistamme suurin osa taas vastusti juuri näitä tehtäväshakin alueita jyrkästi. Nerokkaana laatijana Sola ehätti myös kehittämään uusia teemoja. Ehkä merkittävin hänen keksinnöistään on suomalainen Nowotny, mutta hän kehitti myös monia ns. hidastusideoita. Hidastus tarkoittaa tässä yhteydessä kahden siirron mattitehtävien ideoiden esittämistä kolmen siirron mattitehtävissä. Näistä Solan hidastuksista elinvoimaisimmaksi on jäänyt Sola-Schiffman. Molemmista edellä mainituista teemoista laaditaan vielä näinä päivinäkin paljon hienoja tehtäviä.

1930-luvun puolivälissä Pentti Sola oli avioitunut Vieno Lehtisen kanssa, jättänyt lakiopintonsa lopullisesti sekä ryhtynyt opiskelemaan musiikkia. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1937 ja työskenneltyään 1936-38 Kalevan matkatoimistossa siirtyi Yleisradion musiikkipäällikön apulaiseksi. Samaan aikaan hän valmisteli isänsä muistiinpanojen pohjalta suomalaisen oopperan historiaa väitöskirjaansa varten. Tämä työ jäi kuitenkin kesken, kun talvisota syttyi 30.11.1939.

Sola oli reservinvänrikki ja palveli everstiluutnantti Kaarlo Raunion JR 69:ssä, joka siirrettiin Kollaanjoelle, sen äärimmäiseen kärkeen itärajalla, helmikuussa 1940. Kollaa oli hankala paikka. Puna-armeijalla oli valtava ylivoima, neljä divisioonaa yhtä vastaan, ja maaliskuun 2. päivä se aloitti hyökkäyksen koko Kollaanjoki-linjan leveydeltä. Raunio oli joutunut suojaamaan pääjoukkoaan, jolloin hänen täytyi antaa reservinluutnantti Leinolle ja vänrikeille Kallio ja Sola ehdoton määräys pitää puoliaan viimeiseen mieheen. Näin kävikin, kuudesta reserviupseerista ja kolmesta sadasta miehestä jäi lopulta henkiin vain yksi upseeri ja kaksikymmentä miestä. Tilanne koko suurhyökkäyksen ajan oli erittäin vaikea. Sola haavoittui pahoin 12. maaliskuuta ja sai vain vaivoin kerrottua viimeisistä kokemuksistaan talvisodassa: ”Kollaanjoella oli taistelu kestänyt 12 päivää. Miehet olivat valvomisesta kuolemanväsyneitä ja horjuivat toivottomassa tilassa. Järjestys alkoi höltyä. Oli tottelemattomuutta. Maanantaina maaliskuun 11. päivänä vihollisen hyökkäystoiminta kiihtyi ja ammunta oli aivan helvetillistä. Sitä jatkui koko seuraavan päivän taukoamatta. Kaikki oli ammuttu aivan hajalle, ei ollut kantoakaan pystyssä ja kranaatin hajoittaman kuopan täytti heti seuraava ammus. Ei ollut paikkaa, jossa olisi voinut suojautua. Tiistaina 12. päivän aamuna kiväärin luoti meni sitten korvanlehden läpi ja aiheutti kovan verenvuodon, mutta sitomisen jälkeen menin takaisin linjalle johtamaan joukkueeni toimintaa. Silloin tunsin, kuinka turtumus alkoi vallata minut. Väsymys teki välinpitämättömäksi vielä kun kello 14 aikaan huomasin vihollisen hakuammunnan lähestyvän kohtaa, jossa minä seisoin. Ensin kranaatti räjähti 50 metrin päässä, sitten lähempänä, mutta ei ollut, äiti, voimaa enää juosta kauemmaksi ja maastoutua. Hetken päästä tuli kranaatti parin metrin päähän enkä ennättänyt heittäytyä maahan ennenkuin se räjähti. Heräsin tajuihini myöhään illalla sidontapaikalla. En kyennyt liikuttamaan itseäni. Toinen puoli ruumiista oli silloin jo kuin kahleissa.”

Solan tilanne oli toivoton. Kranaatin sirpaleet olivat ruhjoneet vasemman puoliskon, joka oli halvaantunut. Kaksi sirpaletta oli jäänyt syvälle kainalokuoppaan, eikä niitä voitu poistaa. Valtasuoni oli vioittunut eikä pitänyt, vaikka uutta verta oli siirretty useaan kertaan. Viimeisenä iltana Pentti kertoi nähneensä unen, jossa hän oli taivaassa johtanut Sibeliuksen ”Sadun” ja bassoviulua oli soittanut itse presidentti Svinhufvud.

Pentti Sola kuoli 8.4.1940 Niuvanniemen sairaalassa. Solan perheessä riitti murhetta, sillä Pentin nuorempi veli Jaakko oli myös kaatunut talvisodassa. Samoihin aikoihin heidän sisarensa Sirkka kuoli keuhkotautiin.

Pentti Sola
Hufvudstadsbladet 1934

Kahden siirron matti

Koetelma: 1.eT~? E3!
Ratkaisu: 1.Texe4! (2.Ta4, Tc2#) Lxe4/Txe4 2.Ta4/Tc2#, lisämuunnelma 1.-Dxc4 2.Lxc4.

Tehtävä esittää Solan keksimän suomalaisen Nowotnyn, jonka määritelmä kuuluu: Kahden siirron mattitehtävän koetelmassa valkea uhkaa kahta mattia. Musta torjuu uhan avaamalla kahden erikulkuisen nappulan (yleensä mT ja mL) linjat siirtämällä niiden leikkauspisteessä olevaa nappulaa (yleensä sotilasta). Ratkaisussa valkea lyö leikkauspisteeseen koetelmasiirron tehneellä nappulalla.

Pentti Sola
1. palkinto
Deutsche Märchenschachzeitung 1932

Kahden siirron apumatti (esipeli)

*1.-Th8 2.Kxd3 2.Dh7#
1.Da1 De4 2.Lb2 d4#

Mitä luultavimmin Solan tunnetuin shakkitehtävä. Esipelissä valkea torni uraa tien valkealle daamille, ja ratkaisussa musta daami uraa mustalle lähetille. Tehtävä pääsi myös Fide-albumiin 1914-44.

Edit 29.5.2007:

Pentti Sola 100 MT. ST julistaa merkkivuoden kunniaksi kansainvälisen laadintakilpailun kahdessa ryhmässä:

a) Kahden siirron apumatit, vapaa teema, kaksoset ja useat muodot sallittuja, nolla-asemat eivät ole sallittuja. Tuomari Chris Feather.
b) satutehtävät, joissa esiintyy suomalainen Nowotny ja/tai suomalainen Plachutta, tuomari Marko Ylijoki.

Raha- ja kirjapalkinnot, tehtävät luottamusmiehelle 28.2.2008 mennessä: Neal Turner, Vanha Hämeenkyläntie 26 A, FI-00390 Helsinki, Finland, email: nealturnerfinland [[at]] hotmail.com

Pentti Sola 100 MT. In order to honour the centenary of Pentti Sola (28.5.1907-8.4.1940), Suomen Tehtäväniekat announces an international composing competition in two groups:

a) Helpmates in two moves, no set theme, twins and different parts allowed, zero-positions not allowed. Judge: Chris Feather.
b) Fairy chess problems featuring Finnish Novotny and/or Finnish Plachutta. Judge: Marko Ylijoki.

Money and book prizes, entries to the Tournament Director not later than February 28, 2008: Neal Turner, Vanha Hämeenkyläntie 26 A, FI-00390 Helsinki, Finland, email: nealturnerfinland [[at]] hotmail.com.

An example of Finnish Novotny: Jan Hannelius, Suomen Sosialidemokraatti 16.8.1969. Kg4 Rc6 Bb1 c3 Sd4 pd2 f6 - Kh6 Ra5 Ba4 pb3 b5 h2 (8+6), 2#. A random move by wS (1.Se2/Sf3/Sxb3) threatens two mates, 2.f7/d4#, but is defeated by 1.-b4!, opening the lines of bR and bB. The key is the capture of the pawn with the same threats: 1.Sxb5! (2.f7/d4#) 1.-Rxb5/Bxb5 2.f7/d4#. Please note that this problem would not be eligible for this competition, as it is an orthodox problem.
Finnish Plachutta functions in a similar fashion: the try is defeated by a pawn move, which opens two lines for two black line-pieces. The correct move is the capture of this pawn and then everything is as in "normal" Plachutta.

Viikon video 5

"En oo koskaan juonut maitoa..." Kesto: 0'32"

Ken on hän?

Kenestähän mahtaa Thomas Holmes (1846-1918) kirjoittaa teoksessaan London's Underworld (1912)?

Some of my friends have crossed the river, but as I think of them
they come back and bid me tell their stories. Here is my old
friend the famous chess-player, whose books are the poetry of
chess, but whose life was more than a tragedy. I need not say
where I met him; his face was bruised and swollen, his jawbone
was fractured, he was in trouble, so we became friends. He was a
strange fellow, and though he visited my house many times, he
would neither eat nor drink with us. He wore no overcoat even in
the most bitter weather, he carried no umbrella, neither would he
walk under one, though the rains descended and the floods came!

He was a fatalist pure and simple, and took whatever came to him
in a thoroughly fatalist spirit. "My dear Holmes," he would say,
"why do you break your heart about me? Let me alone, let us be
friends; you are what you are because you can't help it; you
can't be anything else even if you tried. I am what I am for the
same reason. You get your happiness, I get mine. Do me a good
turn when you can, but don't reason with me; let us enjoy each
other's company and take things as they are."

I took him on his own terms; I saw much of him, and when he was
in difficulties I helped him out.

For a time I became his keeper, and when he had chess engagements
to fulfil I used to deliver him carriage paid to his destination
wherever it might be. He always and most punctiliously repaid
any monetary obligation I had conferred upon him, for in that
respect I found him the soul of honour, poor though he was! As I
think of him I see him dancing and yelling in the street,
surrounded by a crowd of admiring East Enders, I see him bruised
and torn hurried off to the police station, I see him standing
before the magistrate awaiting judgment. What compensation
dipsomania gave him I know not, but that he did get some kind of
wild joy I am quite sure. For I see him feverish from one
debauch, but equally feverish with the expectation of another.

With his wife it was another story, and I can see her now full of
anxiety and dread, with no relief and no hope, except, dreadful
as it may seem, his death! For then, to use her own expression,
"she would know the worst." Poor fellow! the last time I saw
him he was nearing the end. In an underground room I sat by his
bedside, and a poor bed it was!

As he lay propped up by pillows he was working away at his
beloved chess, writing chess notes, and solving and explaining
problems for very miserable payments,

I knew the poverty of that underground room; and was made
acquainted with the intense disappointment of both husband and
wife when letters were received that did not contain the much-
desired postal orders. And so passed a genius; but a
dipsomaniac! A man of brilliant parts and a fellow of infinite
jest, who never did justice to his great powers, but who crowded
a continuous succession of tragedies into a short life. I am
glad to think that I did my best for him, even though I failed.
He has gone! but he still has a place in my affections and
occupies a niche in the hall of my memory.

Viikon video 4

Viikon videona nuoren ranskalaisen David Le Bozecin "Les joueurs d'échecs" (Shakinpelaajat) vuodelta 2006. Toinen näyttelijöistä on ranskalainen elokuvahistorioitsija Jean Pierre Berthomé. Kesto: 5'40"

Lainatut

”Shakki on lautapelien kuningas, pikashakki älypelien ping-pong.”
Kirjailija Jari Tammi nettisivullaan

”Shakki voisi hyvinkin olla minun seuraava urani, vaikka en olekaan koskaan pelannut kilpailuissa.”
Tanja Poutiainen Turun Sanomissa 9.2.2005

”Garri Kasparov ei ole sellainen kaveri, jota kaipaa taloyhtiön kokoukseen. Hän olisi se vakiokiusankappale, joka ensin riitauttaisi jokaisen päätöksen, menettelytavan ja henkilövalinnan, ja haastaisi sen jälkeen hallituksen, isännöitsijän, tilintarkastajat ja talonmiehen oikeuteen. [...] Siinäpä ikuinen oppositiomies, jonka rinnalla kaikenvastustajat Erkki Tuomioja ja Pentti Linkola ovat kalpeita oppipoikia.”
Pekka Seppänen Talouselämä-lehdessä 10.11.2006

”Miksi bisneksen pelisäännöt sitten ovat nykyään sitä mitä ovat? Tähän Lämsä ei vastaa; itse asiassa hän pitää kysymystä väärin asetettuna. Yhtä hyvin voitaisiin kysyä vaikkapa shakkipelin sääntöjen syytä: jos säännöt olisivat toiset, peli ei olisi enää shakkipeli.”
Antti Vanas referoi Kirjatyö-lehdessä 2001 Anna-Maija Lämsän väitöstä Tunteet mukana liikkeenjohdossa

”Shakkia pelasin ensimmäisellä tietokoneversiolla yökaudet. Se oli niin hidas siirroissaan, että menin välillä nukkumaan ja panin herätyskellon soimaan, kun tiesin, että on minun vuoroni.”
Ammattisijoittaja Kai Mäkelä Kauppalehdessä

Viikon video 3

Vsevolod Pudovkin (1893-1953) oli aikansa tärkeimpiä elokuvaohjaajia. Mykkäelokuva Shakkikuume (Shahmatnaja gorjatshka) on hänen kuuluisa esikoistyönsä. Se tehtiin parissa päivässä Moskovan kansainvälisen shakkiturnauksen aikana marraskuussa 1925, ja siinä vilahtaa monia sen ajan huomattavia shakinpelaajia: Capablanca, Grünfeld, Marshall, Réti, Spielmann, Torre ja Yates. Kesto: 19'09"

Muistattehan hetekan?

Heteka on teräksinen joustinsänky. Tarkkaan ottaen sana heteka tuli tällaisten sänkyjen yleisnimitykseksi Helsingin Teräshuonekalutehtaan alettua valmistaa niitä vuonna 1932. Sängystä tuli todellinen menestys, ja niitä valmistettiin kaikkiaan lähes kaksi miljoonaa kappaletta. Jossain vaiheessa lähes jokaisessa kodissa on siis ollut heteka. Omat muistikuvani hetekasta liittyvät mummolaan, missä heteka toimi yöllä vuoteena ja päivisin trampoliinina. Aikuisena nostalgiset muistikuvat palasivat mieleen, kun näin metsässä hylätyn ja puhkiruostuneen hetekaparan.

Hetekaa markkinoitiin erinomaisena luteenkarkoittajana, koska syöpäläiset eivät viihtyneet metallirunkoisessa vuoteessa. Mainoksissa sänkyä kehuttiin myös äänettömäksi, mutta varsinkin vanhemmiten niille tunnusomaista oli natina ja kitinä, jonka tahdissa moni sai alkunsa – ja moni menetti hermonsa.

1950-luvulta lähtien heteka sai paljon arvostelua, kun pilalle venyneet hetekat aiheuttivat runsaasti selkäsairauksia. Nykyään hetekoja ei juuri näe, mutta suomalaisiin sänky on jättänyt syvät jäljet. Veikko Lavi lauloi Serenadissa hetekalle: ”Ää-ii, ää-ii. Sävelmän tuon varmaan muistat oi, / ää-ii, ää-ii, tippa tuosta silmään tulla voi. / ää-ii, ää-ii, niin kuin pelimannin peli verkkopohja soi. / Rakkaat muistot mieleeni taas toi.”

Mutta Heteka Oy valmisti myös muuta, kuten viereisestä 1930-luvun mainoksesta voi nähdä. Voit katsella kuvaa lähemmin klikkaamalla sitä. Ja lopuksi: vierailkaa hyvät ihmiset osoitteessa www.heteka.fi

Unet sen kertoo

Gustavus Hindman Miller Ten Thousand Dreams Interpreted, or what's in a dream: a scientific and practical exposition (1901):

"To dream of playing chess, denotes stagnation of business, dull companions, and poor health. To dream that you lose at chess, worries from mean sources will ensue; but if you win, disagreeable influences may be surmounted."

Kirja on käännetty yli kymmenelle kielelle, myös suomeksi. Alkuperäiskielellä teosta voi lueskella vaikkapa täällä.

Ei oo helppoo olla hyvä - eikä hyvä olla helppo

Eli tapahtuipa kerran mestaruusturnauksissa...

Sisilialainen puolustus
Yhdysvaltain mestaruusturnaus 1984
Kamran Shirazi – John A. Peters
1.e4 c5 2.b4 cxb4 3.a3 d5 4.exd5 Dxd5

5.axb4?? De5+ 6. 0-1

Oranki-avaus
Tshekin mestaruusturnaus 1996
Marek Vokac – Petr Bazant
1.b4 d5 2.Lb2 Rd7 3.Rf3 Rgf6 4.e3 g6 5.c4 dxc4 6.Lxc4

6.-Lg7?? 7.Lxf7+! 1-0

Englantilainen peli
Suomen mestaruusturnaus 2005
Hannu Joentausta – Santul Kosmo
1.c4 Rf6 2.Rc3 c5 3.Rf3 e6 4.d4 cxd4 5.Rxd4 Lb4 6.Ld2

6.-d5?? 7.Da4+ 1-0

Kuningasgambiitti
Norjan mestaruusturnaus 2006
Joran Aulin-Jansson – Espen Lie
1.e4 e5 2.f4 d5 3.exd5 exf4 4.Rf3 Rf6 5.Lb5+ c6 6.dxc6 Rxc6

7.0-0?? Db6+ 8. 0-1

Asennollakin on väliä

Otavan Pieni tietosanakirja (1925-1928) oli toinen suomeksi julkaistu tietosanakirja. Myös shakki oli päässyt mukaan. (Voit katsella kuvaa lähemmin klikkaamalla sitä.) Tietosanakirjaa voi lueskella Runeberg- projektin sivuilla.

Jäin miettimään vanhojen lähteiden "alkuasennon" ja nykyisin vakiintuneen "alkuaseman" (merkitys)eroja. Sekä "asema" että "asento" ovat johdoksia ikivanhasta "asea"-verbistä, jonka alkuperäinen merkitys lienee 'panna (kuntoon), asettaa' tai eräiden arvioiden mukaan myös 'olla, sijaita'. Molemmilla sanoilla on nykykielessämme omat merkityksensä, vaikka eron tekeminen voikin paikoin olla hankalaa. Selvää on, että vinossa oleva taulu ei ole oikeassa asennossa, mutta taulun asema voi olla esimerkiksi valaistuksen kannalta huono. Silloin täytyy huonossa asennossa olevaa valonlähdettä kääntää mutta ei siirtää. Joskus kuulee myös puhuttavan taivaankappaleiden asennosta. Tarkoitetaanko tällöin niiden suhdetta toisiinsa nähden vai ulkopuolisen tarkkailijan näkemää muutosta horisontaali- tai vertikaalitasolla?
Juteltuani ystäväni kanssa alkuasennosta ja -asemasta sain häneltä hämmästyttävän yksinkertaiselta ja järkevältä tuntuvan puolteen jälkimmäiselle. Shakkihan on kuin onkin sotapeli. Voidaan siis ajatella nappuloiden (sotilaiden) olevan asemissa. Jos ne olisivat asennossa, olisi kyse jostain muusta, harjoituksista tai sulkeisista.
Shakkilaudalla asema voi muuttua tukalaksi, jos tuoli on huono ja pelurin asento väärä. Alkuasemassa olevat nappulat ovat useimmiten oikeassa asennossa. Jos eivät ole, niin voi sanoa vaikka j'adoube ja asettaa ne oikein päin.

Jk. Olisiko shakki kulkenut poeettisempaan suuntaan, jos joku olisi tullut ehdottaneeksi termiä "alkuasetelma"? Nykyisin ehdotuksen tekeminen lienee mahdotonta, sillä kieleen vakiintuneen ja aivan hyvän termin korvaaminen jollakin uudella ei tunnu järin mielekkäältä. Tosin aika ja kielenkäyttäjät sen sitten päättäisivät.

Viikon video 2

Fleischerin veljesten, Maxin (1883-1972) ja Daven (1894-1979) luoma seksiä tihkuva Betty Boop seikkaili valkokankaalla 1930-luvulla. Tämän piukkamekkoisen pimun 23. esiintyminen oli lyhytelokuvassa Chess Nuts vuodelta 1932. Kesto: 6'11"

Hys!

Helsingin Yleisen Shakkiseuran kansainvälinen turnaus 1927
Uggla jakamassa neljättä sijaa

1. Carl Ahues (Saksa) 5½/6
2. Thorsten Gauffin (Turku) 3½
3. Ivar Hörhammer (Helsinki) 3
4.-5. Haakon Larsen (Tampere) 2½
Jarl Uggla (Helsinki)
6.-7. Ragnar Krogius (Viipuri) 2
Birger Rasmusson (Viipuri)

Turnauksen voittaja - ja ainoa ulkomaalainen - Carl Ahues (1883-1968) oli vahva saksalainen pelaaja, joka oli aloittanut shakin pelaamisen suhteellisen myöhään, vasta 19-vuotiaana. Hän tuli Berliinin mestariksi 1910 ja sijoittui kolmanneksi Hampurin kansainvälisessä turnauksessa. Lupaavasti alkanut ura tyssäsi kuitenkin hetkeksi, kun 1. maailmansota alkoi 1914 ja Ahues joutui rintamalle ja sotavangiksi aina vuoteen 1919 asti.
1920-luvulla Ahues osallistui yhdeksän kertaa Saksan mestaruusturnaukseen ja onnistui voittamaan vuonna 1929. Shakkiolympialaisiin hän osallistui kolmesti (Hampuri 1930, Praha 1931 ja München 1936 (epävirallinen)) saavuttaen joka kerta positiivisen tuloksen. Hänelle myönnettiin kansainvälisen mestarin titteli 1950. Shakkitehtävien laadinnan suurmestari Herbert Ahues (s. 1922) on hänen poikansa.

Ei pöllömpää

Kirjoitin 12.4. Helsingin Yleisen Shakkiseuran neljästä suuresta. Silloisesta jutusta jäi puuttumaan joitakin tietoja mm. Jarl Ugglasta. Pari päivää sitten löysin Ugglan muistokirjoituksen ruotsalaisen Schackvärldenin numerosta 7/1940, mikä antoi aiheen kokonaan uuteen artikkeliin.

Jarl Uggla syntyi Loviisassa 2.8.1887, tuli ylioppilaaksi Turussa 1905 ja valmistui myöhemmin sekä filosofian että oikeustieteen kandidaatiksi. Toimi notaarina Turun hovioikeudessa ja istui vuosina 1916-20 Loimijoen ja Mikkelin tuomioistuimissa. Siirryttyään Helsinkiin hän meni asianajotoimiston palvelukseen ja perusti oman toimiston 1934. Kotonaan Ugglalla oli suuri lakikirjojen kirjasto. Hänen mielenkiintonsa kohdistui ennakkotapauksiin.

Uggla oli aluksi Turun Shakkilubin jäsen, kunnes syksyllä 1906 hän liittyi Helsingin Shakkiklubiin., jonka riveissä hän otti osaa Pohjoismaiden shakkikongressiin Tukholmassa 1912. Vuonna1916 hän palasi edustamaan Turun Shakkiklubia, mutta näyttää vaihtaneen seuraa taas 1920. Helsinki-Tallinna -otteluun hän osallistui 1923 ja oli perustamassa Helsingin Yleistä Shakkiseuraa 7.1.1924. Vuosia 1934-35 lukuun ottamatta hän kuului myös seuran hallitukseen. Myös Suomen Shakkiliiton hallituksessa Uggla on toiminut eri tehtävissä. Hän kuoli sydänkohtaukseen 18.6.1940.

Schackvärldenin muistokirjoituksessa, jonka kirjoittajaksi veikkaan Arnold Hindsiä (1896-1952), on mielenkiintoista mm. se, että siinä mainitaan Ugglan olleen 1920-luvun vahvin suomalainen shakinpelaaja. Olisin kuvitellut tittelin kuuluneen Anatol Tschepurnoffille (1871-1942). Onkohan Ugglan ”paremmuudesta” olemassa jonkinlaisia todisteita?

Kuningatarsotilaspeli
Helsingissä syksyllä 1927
Jarl Uggla – Birger Rasmusson
1.d4 d5 2.Lf4 c5 3.e3 Db6 4.Dc1 cxd4 5.exd4 Dxd4 6.Rf3 Db6 7.c4 dxc4 8. Ra3 Le6 9.Lxc4 Lxc4 10.Rxc4 De6+ 11.Le3 Rc6 12.O-O Rf6 13.Dc2 g6 14.Tfe1 b5 15.Ra3 De4 16.Dxe4 Rxe4 17.Rxb5 Tc8 18.Rxa7 Rxa7 19.Lxa7 f5 20.Ld4 Tg8 21.Tac1 Ta8 22.a3 g5 23.Tc2 Td8 24.Lb6 Tb8 25.La5 Lg7 26.Lb4 e5 27.Tc7 g4 28.Te7+ Kd8 29.Td1+ Kc8 30.Rxe5 Lf6 31.Tc1+ Kd8 32.Rf7#

Lopuksi muutama sana Karl Berndtsonin (1892-1943) vuonna 1924 perustamasta Schackvärldenistä. Monipuolinen lehti pyrki aidosti olemaan yhteispohjoismainen shakkilehti, siinä julkaistiin mm. lukuisia Suomea koskevia shakkiuutisia – toisinaan jopa suomen kielellä! Berndtson itse oli Ruotsin parhaita shakinpelaajia, ja hänen kuolemansa oli raskas isku myös Schackvärldenille. Lehti lakkautettiin 1945.

Muistaako kukaan?

Kokeillaanpa kerrankin näin. Eli hakusessa olisi suuria, pieniä, tunnettuja tai tuntemattomia suomalaisia runoilijoita, jotka ovat runoissaan kirjoittaneet shakista. Hienoa toki olisi, jos mieleen muistuisi sellaisia runoja, joissa shakki olisi olennaisena osana eikä pelkkänä reunahuomautuksena, mutta myös jälkimmäisiä saa ehdottaa. Itselleni tulee mieleen Risto Ahti, Ture Jansson, Uuno Kailas, Jorma Kekki, Eino Leino, Oiva Paloheimo, Pentti Saaritsa sekä Aale Tynni. Muitakin varmasti on. Alla Kailaan runo teoksesta Uni ja kuolema, WSOY 1931.

Suru

He istuvat pöydän ääressä hiljaisina,
isä, äiti ja siskot ynnä pikkuveli.
He istuvat ääneti, maistavat tuskin mitään.
Kädet tavan takaa pöydälle unohtuvat.
Ja kaikkien silmät kaihtavat toisiaan.

Ne näkevät kuusen ja kynttilät. Joulu on tullut
kuin aina ennenkin, mutta ei silti kuin ennen.
Niin toisin on nyt. On poissa hilpeä hymy,
hyvä, viisas katse ja kaunis lempeä ääni.
Isonveljen tuoli on poissa viereltä äidin.

Se kaunis ääni ei ole tänäpänä
kera pikkuveljen leikiten kiistellyt siitä,
kuka suurempi laiskuri on, kuka kuusen noutais.
Se ei ole naurattanut isää sukkelin jutuin.
Se ei ole houkutellut äitiä hellään toraan.
Se ei ole kiusoitellut siskoja siitä,
kuka joulupuurosta kaihotun mantelin saa.

Isä näkee shakkilautansa kaapin päällä.
- Jos Yrjö eläisi... Harmaa parta tutjuu.
Ovat äidin silmissä kyynelet: - N ä k i k ö hän,
miten kätkin joululahjani häntä varten -?
Ja pikkuveli on onneton: - Hän ei elä,
mitä iloa on nyt uusista suksistakaan...

He istuvat pöydän ääressä hiljaisina,
isä, äiti ja siskot ynnä pikkuveli.
He näkevät kortit ja muistavat kuolinviestin.
He näkevät yön ja muistavat tumman virran,
joka kaukana vierii punaisten lyhtyjen alla,
monet kohtalot kätkevän, ruumiita vievän virran.
He näkevät kuusen ja muistavat hautausmaata.

[Edit 23.11.2007: Shakista kirjoittaneita runoilijoita ovat myös Hannu Helin, Sanna Karlström, Juhana Vähänen ja Olli Hyvärinen.]