27. elokuuta 2010

Shakkia ja kulttuuria

Huomenna lauantaina 28.8. julkaistaan suomalaisen shakin merkkiteos.




Suomen Shakki 5/2010

Suomen Shakki 5/2010 on ilmestynyt. Voit lukaista 10-sivuisen näytteen klikkaamalla kantta.



Sisällys:
Pääkirjoitus
Shakin SM-turnaus 2010
Eino Leino -turnaus
Kirja-arvostelu: Mustan kuningattaren uudet vaatteet
Kemin turnaus
Kuka?: Pikashakissa kestäväkin joutuu koville
Suomen Shakki 40 vuotta sitten
Ranskanmaalla shakkia pelaamassa
Järkipelien praktiikka: shakki filosofian historiassa
Kirjeshakki
Kuukauden analyysi: Bent Larsen
Kombit
Shakkivisa
Ratkaisuja
Kirja-arvostelu: Vallankumouksellista shakkia?
Kilpailukutsuja
SKSL tiedottaa

Seuraavan lehden aineisto elokuun loppuun mennessä päätoimittajalle!

Kirja-arvosteluja (5)

(Julkaistu Suomen Shakissa 4/2009)





Jeroen Bosch (toim.):
Secrets of Opening Surprises, vol. 10
New In Chess, Alkmaar 2009, 144 s.







Uusia ideoita avauksiin

Alankomaalainen New In Chess -kustantamo ryhtyi vuonna 2003 julkaisemaan avausopassarjaa nimeltä Secrets of Opening Surprises (SOS). Sarja on osoittautunut menestykseksi, ja tänä vuonna siitä on ilmestynyt jo kymmenes osa.

Sarjaa on alusta lähtien toimittanut KvM Jeroen Bosch, ja hänen lisäkseen kirjoittajiin kuuluu vaihteleva määrä muita, vahvoista suurmestareista Fide-mestareihin. Nyt arvioitavan 10. osan 17 artikkelilla on 11 kirjoittajaa, vahvimpina Alankomaiden Sergey Tiviakov ja Tšekin David Navara.

SOS-sarjan ideana on tarjota kiinnostavia vaihtoehtoja perinteiselle avausteorialle. Sarjan esittämät uudet siirrot ja uudet ideat ovat loogisia ja aivan hyvin pelattavissa, kunhan ymmärtää mihin ne perustuvat. Ja koska ne ovat uusia (tai vanhoja mutta harvoin pelattuja), ne tulevat vastustajalle – toivottavasti – yllätyksenä. Uuden idean kohdatessaan pelaaja joutuu käyttämään omia aivojaan ja tekee helposti virheitä tai ainakin kuluttaa runsaasti aikaa.

SOS-siirrot voivat esiintyä hyvinkin varhain: 1.e4 e6 2.e5 tai 1.e4 Rf6 2.e5 Rg8 tai 1.e4 e5 2.Rf3 Rf6 3.Rxe5 Rxe4 (nämä ovat 10. osan aineistoa; osassa 7 yhdysvaltalainen shakin toisinajattelija Hikaru Nakamura esittelee ideaansa 1.e4 e5 2.Dh5), mutta tyypillisempää on poikkeaminen perusteorian tutuilta poluilta siirroissa 4.–6. Kovin myöhäisiä SOS-kokeiluja ei sarjassa esitetä, koska niihin pääseminen tulee siirto siirrolta epätodennäköisemmäksi ja vastustaja ehtii yllättää ensin. Esimerkkejä 10. osan artikkeleista: 1.e4 e5 2.Lc4 Lc5 3.d4 (perintöä 1800-luvulta); 1.e4 Rf6 2.e5 Rd5 3.c4 Rb6 4.b3 ja 1.e4 c6 2.Rc3 d5 3.Rf3 Rf6 4.e5 Re4.

SOS-ideat ovat monista eri ­avauksista, niin valkeille kuin mustillekin, sekä taktisia että strategisia, joten itse kukin todennäköisesti löytää sieltä jotain kiinnostavaa. Ja jos juuri tässä osassa ei sellaista olisi, niin kenties muista osista löytyy juuri se salainen ase, jolla yllättää hankalat vastustajat. New In Chessin internet-sivuilta löytyy kunkin 10 osan sisällysluettelo kuvioin, ja Chessville.comin sivustolta
(www.chessville.com/reviews) voit lukea arvosteluja sarjan eri osista. Kustantajan antama ohjehinta on noin 20 euroa osalta, ja suomalaiset kauppiaat lisännevät tähän muutaman euron; toisaalta heiltä saattaa saada vanhoja osia hieman edullisemmin.

Osaselitys sarjan suosiolle lienee se, että kokeilunhaluisten epäteoreetikkojen lisäksi myös teoreetikkojen on nyt hankittava SOSit, onhan heidän varauduttava kohtaamaan näitä erikoisuuksia milloin tahansa. Toinen selitys: monet muunnelmat ovat yksinkertaisesti hauskoja. Kuvittele, miltä 1800-luvulla tuntui pelata K-gambiittia, ennen kuin siitä oli ilmestynyt tuhansia sivuja teoriaa.

Henry Tanner


Kaikki kirja-arvostelut

Kirja-arvosteluja (4)

(Julkaistu Suomen Shakissa 3/2009)




Heikki Kallio:
Suomalainen suurmestari
Omakustanne, Vaasa 2008, 42 s.








Suomalainen suurmestari

Suomalaisten suomeksi kirjoittamia shakkikirjoja ei ole erityisen runsaasti, joten suurmestari Heikki Kallion kirjoittamasta ja viime vuonna omakustanteena julkaisemasta omien pelien kokoelmasta Suomalainen suurmestari on syytä olla iloinen.

Kallio (s. 1980 Vaasassa) oli 2000-luvun alkupuoliskolla Suomen kärkipelaajia, ja suomalaispelaajien huippuelojen listauksessa Kallio on toisena luvullaan 2522 vuodelta 2002. Edellä on vain Tomi Nybäck, joka liikkuu omalla sataluvullaan.

Suomalaisessa suurmestarissa on 31 peliä, suurin osa niistä vuoden 2000 jälkeiseltä ajalta, jolloin Kallio kiersi ahkerasti kansainvälisiä turnauksia. Tuolloin kerätyistä suurmestarien päänahoista arvokkain lienee Aleksandr Beljavskin, jonka Kallio voitti Kööpenhaminan Politiken Cupissa 2003. Loppupelivaiheen edun realisointi on kaunista ja opettavaa. Mukana on myös joitain tasapelejä (mm. vahvat SM:t Leinier Domínguez, Michał Krasenkow, Christopher Lutz ja Teimur Radžabov) sekä yksi mielenkiintoinen häviöpeli (Šahrijar Mamedjarov).

Varsinaisia pelianalyyseja teoksessa on melko vähän, mutta toisaalta Kallio kertoo jonkin verran mm. siitä, miltä tuntuu kiertää maapalloa shakkiammattilaisena.

Teoksen taitto on selkeää, ja kaikista peleistä on annettu vähintään yksi kuvio, monista useampikin. Kritiikin aihettakin on: pelejä ja analyyseja voisi olla enemmän, peleistä voisi antaa enemmän tietoa (edes vuosiluvun) ja lopussa voisi olla listaus Kallion tärkeimmistä turnaustuloksista. Teos on myös sivumääräänsä (ja pehmeäkantisuuteensa) nähden hieman kallis: shakkikauppiaat Välkesalmi, Tanni ja Lindroos näkyvät myyvän sitä 20–25 eurolla.

Henry Tanner

Jk. Jokainen suomalaisen pelaajan pelikokoelma on riemun aihe. Ahkera shakkikirjailija Eero Böök julkaisi parikin omien peliensä kokoelmaa, ja ensimmäisen suurmestarimme uran alkuvaiheita kartoittava, Erkki Havansin kirjoittama Heikki Westerinen shakin mestari ilmestyi 40 vuotta sitten. Pertti Poutiaista käsittelevä Juha Pessin ja Veijo Mäen kirjoittama Toinen todellisuus ilmestyi 1994, ja Kaarle Ojasen elämäkerta on juuri tullut painosta. Mutta missä viipyvät esimerkiksi suurmestariemme Yrjö Rantasen ja Jouni Yrjölän pelikokoelmat? Tai katsaus Westerisen uraan vuoden 1969 jälkeen?


Kaikki kirja-arvostelut

26. elokuuta 2010

Kirja-arvosteluja (3)

(Julkaistu Suomen Shakissa 2/2009)




Richard Palliser:
Beating Unusual Chess Openings
Everyman Chess, 2007, 223 s.
www.everymanchess.com







Kukapa ei olisi kohdannut turnauksessa jotakin epätavallista systeemiä pelaavaa vastustajaa? Kaikille ei tunnu riittävän 1.e4 tai 1.d4.

KvM Richard Palliserin Beating Unusual Chess Openings on kirja sinulle, jos et tiedä kuinka kohdata Birdin avaus (1.f4), Larsenin avaus (1.b3), Grobin hyökkäys (1.g4), erilaiset 1.Rf3-systeemit ja monet muut enemmän tai vähemmän epäortodoksit avaukset. Epätavalliseksi Palliser luokittelee myös englantilaisen (1.c4) ja omistaa kirjasta suuren osan sille.

Palliser antaa hyviä vinkkejä ja neuvoja, täysin tyhjentäviä analyysejä hän ei yritä esittää. Pyrkimisen arvoiset asematyypit ja niissä piilevät ideat riittävät. Esimerkiksi Oranki-avauksessa 1.b4 mustan paras pelitapa on Palliserin mukaan luonnollinen 1...e5 2.Lb2 Lxb4!. Monissa avauksissa tekijän tarkoitus on osoittaa, ettei kaikki hauskuus ole vain valkean puolella.

Everyman-kustantamolle tyypillisesti kirja on julkaistu myös e-kirjana (Chessbase-formaatissa). Ihan kätevää, vaikka ei oikeaa kirjaa korvaakaan.

Marko Tauriainen


Kaikki kirja-arvostelut

Kirja-arvosteluja (2)

(Julkaistu Suomen Shakissa 2/2009)




Steve Giddins:
101 Chess Questions Answered
Gambit, 2008, 128 s.
www.gambitbooks.com







Englantilainen FM Steve Giddins on kirjoittanut joukon aloittelijoille suunnattuja shakkioppaita. Tuoreessa teoksessaan 101 Chess Questions Answered hän käsittelee hyvin laajaa aihealuetta: niin avausta, keski- ja loppupeliä kuin ns. yleisiä aiheita. Rakenteeltaan kirja koostuu vastauksista kysymyksiin, kuten ”miten valitsen avaukseni”, ”mikä on sommitelma” tai ”kumpi on parempi, lähetti vai ratsu”. Rakenne on toisaalta selkeä, toisaalta kömpelö. Jos halutaan esitellä eristetyn sotilasparin ominaisuuksia, ei siihen tarvita kysymyksiä ”mitkä ovat eristetyn sotilasparin hyvät puolet” ja ”entä huonot puolet”.

Kirjassa käsitellään mm. seuraavia aiheita: avausteorian perusteet (mm. upseerien kehitys, avausten opiskelu ja epätavalliset avaukset), taktiikan ja sommitelmien perusteet, pelisuunnitelman luominen, vähemmistöhyökkäys, sotilasaseman heikkoudet, lähettiparin etu, asemallinen laadunuhraus, oppositio, siirtopakko, loppupeli erivärisin lähetein. Jonkin verran käsitellään myös tietokoneiden ja internetin käyttöä sekä shakin historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Giddinsin esitystapa on selkeä, ja kuvioidut esimerkit ovat valaisevia. Kirja on hyödyllinen niille, jotka jo osaavat pelin alkeet sekä esimerkiksi valmentajille, mutta n. 1900-seloinen pelaaja kait hallitsee jo suuren osan kirjan aineistosta. Kirjan vahvuus – sen laaja-alaisuus – on samalla sen suurin heikkous: lukuisia laajoja kokonaisuuksia on käsitelty vain yhdellä tai kahdella sivulla.

Henry Tanner


Kaikki kirja-arvostelut

25. elokuuta 2010

Kirja-arvosteluja (1)

Ripottelen Suomen Shakin numerosta 1/2009 alkaen julkaistuja kirja-arvosteluja tänne, kun muu päivitystahti on hitaanlaista.

* * *

(Julkaistu Suomen Shakissa 1/2009)



Lars Bo Hansen:
How Chess Games are Won and Lost
Gambit 2008, 256 s.
www.gambitbooks.com








Gambit-kustantamolta ilmestyi loppuvuodesta tanskalaissuurmestarin Lars Bo Hansenin How Chess Games are Won and Lost, jossa kirjoittaja käy pelin kaikki vaiheet läpi. Eikä riitä, että hän puhuisi avauksesta, keskipelistä ja loppupelistä. Hansen jakaa pelin peräti viiteen vaiheeseen. Avauksen ja keskipelin sekä keski- ja loppupelin väliin hän sijoittaa siirtymävaiheet, täysipainoisina pelin osa-alueina.

Hyvin ja tuorein esimerkein käsitellyt aiheet sekä opettavainen ja sujuva tyyli tekevät kirjasta helppotajuisen. Lukuisten kuvioiden ansiosta kirjan voi kahlata läpi myös ilman lautaa ja nappuloita. Mitään suoranaisesti uutta kirja ei anna, mutta ammentaa paljon hyvistä teoksista ja summaa oivasti yhteen monen muun kirjan opetukset.

Hansen pyrkii sanomaan kaiken yksissä kansissa. Se ei ole kirjalle pelkästään eduksi. Joidenkin osa-alueiden käsittely jää väkisin pinnalliseksi. Parasta antia ovat avausten sekä avaus- ja keskipeli-ideoitten käsittely. Juuri avausvaiheelle Hansen antaa eniten tilaa, vaikka varoittaakin, etteivät avaukset suinkaan ole tärkeintä pelissä. Loppupelit käydään niin pinnallisesti läpi, että koko kappaleen olisi yhtä hyvin voinut jättää poiskin.

How Chess Games are Won and Lost ei anna ihan sitä mitä nimi lupaa, mutta noin 25 euroa maksava teos on erinomainen ostos pelaajalle, jonka vahvuusluku on 1700–2100. Hansenin opit vaikuttavat yksinkertaisilta, ja kirjaa lukiessaan huomaakin haluavansa päästä heti testaamaan uusia taitoja käytännössä. Mikä sen parempi meriitti kirjalle?

Marko Tauriainen


Kaikki kirja-arvostelut