Kirja-arvosteluja (10)
(Julkaistu Suomen Shakissa 6/2009)
Ilja Odesski:
Play 1.b3!
New in Chess 2008, 230 s.
www.newinchess.com
Ihmismieli kaipaa aika ajoin jotain uutta. Samojen vanhojen avauskaavojen tahkoaminen kyllästyttää, ja se voi johtaa siihen, että lakkaa kokonaan ajattelemasta ja käsittelee avausvaiheet aina rutiininomaisesti.
Ilja Odesskin kirjoittama kirja Play 1.b3! on todella erilainen teoriakirja. Jos olisin nuori eteenpäin pyrkivä pelaaja, heittäisin kirjan varmaankin pienen selailun jälkeen takkaan. Kirja antaa hyvin vähän varmoja vastauksia. Parhaimmillaan kirja onkin esittäessään kysymyksiä vailla vastausta pakottaen lukijan omalle tutkimusmatkalleen. Kirjan esipuheessa Odesski kertoo ensimmäisestä kirjastaan, jonka hän uskoo olleen melko hyvän. Tosin editointityö jäi hieman vajaaksi, koska nyt hänen mielestään 75 prosenttia materiaalista olisi voitu jättää pois. Rohkeaa mutta rehellistä tekstiä uuden kirjan esipuheessa.
Uudessa kirjassa on 24 kappaletta, joissa käsitellään avausteoriaa kirjoittajan omien etsintöjen kautta. Ensimmäinen luku antaa hyvän kuvan tulevasta. Luku loppuu hämmentäviin lauseisiin:”Miten pelata tätä muunnelmaa. Kuka sen voi tietää? Kuten Toledon luostarin seinällä lukee: ’Kulkija! Ei ole mitään polkua perille. Mutta sinun on pakko jatkaa matkaasi.’”
Kirjan luvut eivät muodosta loogista kokonaisuutta, eivätkä kata kaikkia avauksen päämuunnelmia. Kirjoittajan omien sanojen mukaan luvut hyppivät kuten varpunen oksalta oksalle. Kokeeksi poimin artikkelit jotka käsittelivät 1.b3 d5 -muunnelmaa, ja niitä löytyi seuraavat 7 kappaletta: 6, 10, 16, 17, 18, 21 ja 22. Varmaan useimpien mielestä tämä on tosi sekavaa, minusta se oli aika inspiroivaa ja mukavaa bussilukemista. Kirjan takaa löytyvä hyvä hakemisto auttaa tietyn muunnelman löytymisessä.
Luku 4 on vain kolmen sivun mittainen. Aihe on harvemmin shakkikirjoissa käsitelty. Artikkelissa pyydetään anteeksi monipolvisesti sitä, että lähes kaikki kirjan peliesimerkit ovat kirjoittajan omista nopeista peleistä internetissä. Hän on jättänyt taakseen jo lähishakkiuran. Aktiiviajalta on peräisin elo 2429 ja KvM-titteli. Jossain hänen oli kokeiltava kirjansa materiaalia ja hän päätyi hyödyntämään internetin nopeita pelejä. Luvun puoliväliin on ujutettu ihan kuin vahingossa muutama vankka mielipide: ”1.b3 ei ole suurelta osaltaan kovin hyvä avaus klassiseen pitkään peliin. Useimmissa varianteissahan valkea taistelee tasa-asemasta. Nopeaan shakkiin ja etenkin pikapeliin avaus on kuitenkin erittäin sopiva.” Melkoista kuraa tulee siis lukijan silmille, ja osalle se voi olla liikaa. Minusta tämänlainen inhorealismi vain lisää kirjoittajan uskottavuutta.
Artikkelit ovat hyvin erityyppisiä (teoriaa, loppupeliä, avausvariantin synnyn kuvausta jne.). Toisissa käsitellään avausta hyvinkin analyyttisesti, esitellään laajasti eri vaihtoehtoja ja toisinaan rajataan vaihtoehtoja jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi muunnelmassa 1.b3 e5 2.Lb2 Rc6 3.e3 Rf6 4.Lb5 Ld6?! annetaan valkean ainoaksi vaihtoehdoksi 5.Ra3!?. Tätä siirtoa käsitellään massiiviset 19 sivua. Rohkenisin toivoa, että muitakin vaihtoehtoja on.
Minua viehätti suuresti kirjan omaleimaisuus ja yllätyksellisyys. Uusien näkökulmien etsiminen ja varmojen päätelmien vältteleminen on tämän kirjan parasta antia. Kirjan avulla pääsee hyvin 1.b3-avauksen pelaamisen alkuun ja välttää pahimmat karikot. Kirja, joka saa ihmisen edes hieman ajattelemaan ja kyseenalaistamaan ei voi olla huono.
Loppuun pieni katkelma kirjan opetuksista. Odesski kuvaa keskusteluaan suurmestari Z:n kanssa: ”Saatuaan tietää, että kirjoitan kirjaa 1.b3:sta tekee SM Z testikysymyksen: ’Kerrohan ystäväni miten vastaat 1.b3 e5 2.Lb2 d6:een?’ Mietittyäni tovin vastaan valkealla olevan kolme vaihtoehtoa. Tämän kuultuaan SM Z tokaisee, ettei ole olemassa kuin yksi järkevä siirto. Samalla SM Z menettää mielenkiintonsa keskustella kanssani aiheesta, koska en siitä näköjään mitään ymmärrä. Suurmestari Z kävelee pois paljastamatta oikeaa vastausta.”
Petteri Paronen
Ilja Odesski:
Play 1.b3!
New in Chess 2008, 230 s.
www.newinchess.com
Ihmismieli kaipaa aika ajoin jotain uutta. Samojen vanhojen avauskaavojen tahkoaminen kyllästyttää, ja se voi johtaa siihen, että lakkaa kokonaan ajattelemasta ja käsittelee avausvaiheet aina rutiininomaisesti.
Ilja Odesskin kirjoittama kirja Play 1.b3! on todella erilainen teoriakirja. Jos olisin nuori eteenpäin pyrkivä pelaaja, heittäisin kirjan varmaankin pienen selailun jälkeen takkaan. Kirja antaa hyvin vähän varmoja vastauksia. Parhaimmillaan kirja onkin esittäessään kysymyksiä vailla vastausta pakottaen lukijan omalle tutkimusmatkalleen. Kirjan esipuheessa Odesski kertoo ensimmäisestä kirjastaan, jonka hän uskoo olleen melko hyvän. Tosin editointityö jäi hieman vajaaksi, koska nyt hänen mielestään 75 prosenttia materiaalista olisi voitu jättää pois. Rohkeaa mutta rehellistä tekstiä uuden kirjan esipuheessa.
Uudessa kirjassa on 24 kappaletta, joissa käsitellään avausteoriaa kirjoittajan omien etsintöjen kautta. Ensimmäinen luku antaa hyvän kuvan tulevasta. Luku loppuu hämmentäviin lauseisiin:”Miten pelata tätä muunnelmaa. Kuka sen voi tietää? Kuten Toledon luostarin seinällä lukee: ’Kulkija! Ei ole mitään polkua perille. Mutta sinun on pakko jatkaa matkaasi.’”
Kirjan luvut eivät muodosta loogista kokonaisuutta, eivätkä kata kaikkia avauksen päämuunnelmia. Kirjoittajan omien sanojen mukaan luvut hyppivät kuten varpunen oksalta oksalle. Kokeeksi poimin artikkelit jotka käsittelivät 1.b3 d5 -muunnelmaa, ja niitä löytyi seuraavat 7 kappaletta: 6, 10, 16, 17, 18, 21 ja 22. Varmaan useimpien mielestä tämä on tosi sekavaa, minusta se oli aika inspiroivaa ja mukavaa bussilukemista. Kirjan takaa löytyvä hyvä hakemisto auttaa tietyn muunnelman löytymisessä.
Luku 4 on vain kolmen sivun mittainen. Aihe on harvemmin shakkikirjoissa käsitelty. Artikkelissa pyydetään anteeksi monipolvisesti sitä, että lähes kaikki kirjan peliesimerkit ovat kirjoittajan omista nopeista peleistä internetissä. Hän on jättänyt taakseen jo lähishakkiuran. Aktiiviajalta on peräisin elo 2429 ja KvM-titteli. Jossain hänen oli kokeiltava kirjansa materiaalia ja hän päätyi hyödyntämään internetin nopeita pelejä. Luvun puoliväliin on ujutettu ihan kuin vahingossa muutama vankka mielipide: ”1.b3 ei ole suurelta osaltaan kovin hyvä avaus klassiseen pitkään peliin. Useimmissa varianteissahan valkea taistelee tasa-asemasta. Nopeaan shakkiin ja etenkin pikapeliin avaus on kuitenkin erittäin sopiva.” Melkoista kuraa tulee siis lukijan silmille, ja osalle se voi olla liikaa. Minusta tämänlainen inhorealismi vain lisää kirjoittajan uskottavuutta.
Artikkelit ovat hyvin erityyppisiä (teoriaa, loppupeliä, avausvariantin synnyn kuvausta jne.). Toisissa käsitellään avausta hyvinkin analyyttisesti, esitellään laajasti eri vaihtoehtoja ja toisinaan rajataan vaihtoehtoja jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi muunnelmassa 1.b3 e5 2.Lb2 Rc6 3.e3 Rf6 4.Lb5 Ld6?! annetaan valkean ainoaksi vaihtoehdoksi 5.Ra3!?. Tätä siirtoa käsitellään massiiviset 19 sivua. Rohkenisin toivoa, että muitakin vaihtoehtoja on.
Minua viehätti suuresti kirjan omaleimaisuus ja yllätyksellisyys. Uusien näkökulmien etsiminen ja varmojen päätelmien vältteleminen on tämän kirjan parasta antia. Kirjan avulla pääsee hyvin 1.b3-avauksen pelaamisen alkuun ja välttää pahimmat karikot. Kirja, joka saa ihmisen edes hieman ajattelemaan ja kyseenalaistamaan ei voi olla huono.
Loppuun pieni katkelma kirjan opetuksista. Odesski kuvaa keskusteluaan suurmestari Z:n kanssa: ”Saatuaan tietää, että kirjoitan kirjaa 1.b3:sta tekee SM Z testikysymyksen: ’Kerrohan ystäväni miten vastaat 1.b3 e5 2.Lb2 d6:een?’ Mietittyäni tovin vastaan valkealla olevan kolme vaihtoehtoa. Tämän kuultuaan SM Z tokaisee, ettei ole olemassa kuin yksi järkevä siirto. Samalla SM Z menettää mielenkiintonsa keskustella kanssani aiheesta, koska en siitä näköjään mitään ymmärrä. Suurmestari Z kävelee pois paljastamatta oikeaa vastausta.”
Petteri Paronen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti