Suomalaisia lyhytpelejä 10
Kaksiratsupeli
Ilmari Niemelä - Eero E. Böök
Helsinki 1934
1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Rf6 4.d4 exd4 5.0-0 Lc5
Johtaa vaikeaan Max Langen hyökkäykseen, jota useat vanhan ajan mestarit, kuten Staunton, Steinitz, Berger, Tschigorin, Marshall, Tarrasch, Rubinstein ja Horowitz ovat tutkineet. Nykyisin avaus on melko harvinainen. Syitä on pidetty puhtaasti käytännöllisinä; avaus johtaa monimutkaisiin asemiin, jotka täytyy tuntea hyvin, sillä pienikin erehdys voi maksaa koko pelin.
6.e5 d5 7.exf6 dxc4 8.Te1+ Le6 9.Rg5
Tämä on päämuunnelma. Kuitenkin saksalaisen Kaissiberin tammi-maaliskuun numerossa 2006 suurmestari Lev Gutman kirjoittaa (artikkelissaan White wins in the Max Lange Attack - History and Theory), että kolme viimeistä puolisiirtoa ovat virheitä. Hänen mukaansa mustan olisi pitänyt vastata siirtoon 8.Te1+? Kf8!, jonka jälkeen valkea pelaa 9.Rg5! ja asema on tasan! Gutmanin mielestä valkean onkin syytä pelata 8.fxg7! Tg8 9.Te1+! Le6 10.Lg5 Le7 11.Lxe7 Kxe7 12.Te4! d3 13.Rbd2! Dd5 14.Txc4! Txg7 15.cxd3 Dxc3 16.Tc3 Dd5, ja näin syntynyttä asemaa hän pitää mustan häviönä: mustan K-asema on heikompi, eikä mahdollisuuksia vastapeliin ole, sillä valkean asemassa ei ole heikkouksia.
9.-Dd5
Lomanin puolustus 9.-g6 ei ole erityisen suosittu, vaikka esimerkiksi Keres piti sitä huomion arvoisena.
10.Rc3 Df5 11.Rce4 Lf8
Yleisin jatko on 11.-0-0-0.
12.g4?
Oikein oli 12.Rxf7! Kxf7 13.Rg5 Kg8 14.g4! Dg6 (14.-Dd5 15.Rxe6 on mukavampi valkealle.) 15.fxg7 (Jatko 15.-Txe6 gxf6 16.Df3 Kg7! on mustalle edullinen.) 15.-Ld5! 16.gxh8D+ Kxh8 17.Rh3 Ld6 18.Rf4 ja valkealla on etua.
12.-Dg6?
Virhe, joka kääntää pelin lopputuloksen. Piti pelata 12.-Dxg4+! 13.Dxg4 Lxg4, sillä musta voittaisi jatkoissa 14.Rd6+ Kd7, 14.Rc5+ Le6 15.Rgxe6 fxe6 16.Rxe6 Kf7 17.Rxc7 Tc8 ja 14.fxg7 Lxg7 15.Rf6+ Kf8 16.Rgxh7+ Txh7 17.Rxh7 Kg8 18.Rg5 Lf5!.
13.f4! gxf6
Musta ei voi mitään, valkea vyöryy väkisin voittoon.
14.f5 Dg7 15.fxe6 fxg5 16.exf7+ Kd7 17.Df3 Le7 18.Rc5+ Lxc5 19.Df5+
Pieni kauneusvirhe loppuun. Nopean matin olisi tehnyt 19.Dd5+ Ld6 20.De6+ Kd8 21.De8+.
19.-Kd8 20.Lxg5+ Le7 21.Txe7 Rxe7 22.Te1 1-0
Rajuna hyökkäyspelaajana pidetty Ilmari Niemelä (1907-1975) osallistui shakin SM-kilpailuun 21 kertaa - useammin kuin kukaan muu tähän mennessä. Hän voitti ainoan mestaruutensa osallistuttuaan ensimmäisen kerran vuonna 1948. Sen jälkeen menestys oli vaihtelevaa. Olympialaisissa Niemelä edusti Suomea seitsemästi: 1950 Dubrovnikissa, 1952 Helsingissä, 1956 Moskovassa, 1960 Leipzigissa, 1962 Varnassa, 1964 Tel Avivissa ja 1966 Havannassa.
Kaikki lyhytpelit tästä.
Ilmari Niemelä - Eero E. Böök
Helsinki 1934
1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Rf6 4.d4 exd4 5.0-0 Lc5
Johtaa vaikeaan Max Langen hyökkäykseen, jota useat vanhan ajan mestarit, kuten Staunton, Steinitz, Berger, Tschigorin, Marshall, Tarrasch, Rubinstein ja Horowitz ovat tutkineet. Nykyisin avaus on melko harvinainen. Syitä on pidetty puhtaasti käytännöllisinä; avaus johtaa monimutkaisiin asemiin, jotka täytyy tuntea hyvin, sillä pienikin erehdys voi maksaa koko pelin.
6.e5 d5 7.exf6 dxc4 8.Te1+ Le6 9.Rg5
Tämä on päämuunnelma. Kuitenkin saksalaisen Kaissiberin tammi-maaliskuun numerossa 2006 suurmestari Lev Gutman kirjoittaa (artikkelissaan White wins in the Max Lange Attack - History and Theory), että kolme viimeistä puolisiirtoa ovat virheitä. Hänen mukaansa mustan olisi pitänyt vastata siirtoon 8.Te1+? Kf8!, jonka jälkeen valkea pelaa 9.Rg5! ja asema on tasan! Gutmanin mielestä valkean onkin syytä pelata 8.fxg7! Tg8 9.Te1+! Le6 10.Lg5 Le7 11.Lxe7 Kxe7 12.Te4! d3 13.Rbd2! Dd5 14.Txc4! Txg7 15.cxd3 Dxc3 16.Tc3 Dd5, ja näin syntynyttä asemaa hän pitää mustan häviönä: mustan K-asema on heikompi, eikä mahdollisuuksia vastapeliin ole, sillä valkean asemassa ei ole heikkouksia.
9.-Dd5
Lomanin puolustus 9.-g6 ei ole erityisen suosittu, vaikka esimerkiksi Keres piti sitä huomion arvoisena.
10.Rc3 Df5 11.Rce4 Lf8
Yleisin jatko on 11.-0-0-0.
12.g4?
Oikein oli 12.Rxf7! Kxf7 13.Rg5 Kg8 14.g4! Dg6 (14.-Dd5 15.Rxe6 on mukavampi valkealle.) 15.fxg7 (Jatko 15.-Txe6 gxf6 16.Df3 Kg7! on mustalle edullinen.) 15.-Ld5! 16.gxh8D+ Kxh8 17.Rh3 Ld6 18.Rf4 ja valkealla on etua.
12.-Dg6?
Virhe, joka kääntää pelin lopputuloksen. Piti pelata 12.-Dxg4+! 13.Dxg4 Lxg4, sillä musta voittaisi jatkoissa 14.Rd6+ Kd7, 14.Rc5+ Le6 15.Rgxe6 fxe6 16.Rxe6 Kf7 17.Rxc7 Tc8 ja 14.fxg7 Lxg7 15.Rf6+ Kf8 16.Rgxh7+ Txh7 17.Rxh7 Kg8 18.Rg5 Lf5!.
13.f4! gxf6
Musta ei voi mitään, valkea vyöryy väkisin voittoon.
14.f5 Dg7 15.fxe6 fxg5 16.exf7+ Kd7 17.Df3 Le7 18.Rc5+ Lxc5 19.Df5+
Pieni kauneusvirhe loppuun. Nopean matin olisi tehnyt 19.Dd5+ Ld6 20.De6+ Kd8 21.De8+.
19.-Kd8 20.Lxg5+ Le7 21.Txe7 Rxe7 22.Te1 1-0
Rajuna hyökkäyspelaajana pidetty Ilmari Niemelä (1907-1975) osallistui shakin SM-kilpailuun 21 kertaa - useammin kuin kukaan muu tähän mennessä. Hän voitti ainoan mestaruutensa osallistuttuaan ensimmäisen kerran vuonna 1948. Sen jälkeen menestys oli vaihtelevaa. Olympialaisissa Niemelä edusti Suomea seitsemästi: 1950 Dubrovnikissa, 1952 Helsingissä, 1956 Moskovassa, 1960 Leipzigissa, 1962 Varnassa, 1964 Tel Avivissa ja 1966 Havannassa.Kaikki lyhytpelit tästä.
3 kommenttia:
Kommentteja:
- Gutmanin esittämässä muunnelmassa 8.fxg7 Tg8 9.Te1+ Le6 (9...Le7!? – KT) 10.Lg5 Le7 11.Lxe7 musta on lähellä tasoitusta, jos hän pelaa 11...Dxe7 12.Rxd4 Td8 13.c3 Rxd4 14.cxd4 Txg7 15.Rc3 Kf8! (pelissä Neumann-Winawer, Pariisi 1867, tapahtui huonommin 15...Dg5?!)
- 12.Rxf7! Kxf7 13.Rg5+ Kg8 14.g4! Dg6 15.Txe6 gxf6 16.Df3 (Nunn’s Chess Openings väittää tätä asemaa lievästi valkeaetuiseksi) Kg7:n jälkeen asema ei ole mustaetuinen: valkea voi valita siirtojen 17.Re4, 17.Dd5 ja 17.h4 välillä
- jos sen sijaan 12.Rxf7! Kxf7 13.Rg5+ Kg8 14.g4! Dg6 15.fxg7 Ld5! 16.gxh8D+ Kxh8 17.Rh3 Ld6 18.Rf4, valkean etu on 18...Lxf4 19.Lxf4 Tf8 20.Lg3 Lf3:n jälkeen kyseenalainen, sillä mustalla on hyvä kompensaatio. ECO antaa pelin Curtis-J.Andersson (Iso-Britannia 1993): 17.f4 (17.Rh3:n sijasta) Lc5 18.f5 d3+ 19.Kf1 Tf8 20.Lf4 ja väittää asemaa valkeaetuiseksi, mutta musta voittaakin pelaamalla 20...h6!! (mutta ei 20...Txf5 21.gxf5 Dxf5 22.Dd2 Ld6 23.Te8+ Kg7 24.Re6+!) 21.fxg6 hxg5 22.Te8 (paras yritys) Txe8 23.Lg3 Kg7!
- jatkossa 12...Dxg4+! 13.Dxg4 Lxg4 14.Rc5+ Le6 15.Rcxe6! fxe6 16.f7+ Kd7 17.Rxe6 Ld6 18.Te4 valkealla saattaisi olla vielä pelastusmahdollisuuksia, vaikka mustan etu onkin ilmeinen
- pelijatkon 13...gxf6?! sijasta sitkeämpi oli 13...0-0-0!, vaikkakin valkea voittaa: 14.f5 Lxf5 15.gxf5 Dxf5 16.Rxf7 Dg6+ 17.Reg5 Lb4 18.fxg7 The8 19.Dg4+ Kb8 20.Te6 Dxg7 21.Rxd8 Txd8 22.h3!
Kiitos taas kommenteista!
"Valkean etu on 18...Lxf4 19.Lxf4 Tf8 20.Lg3 Lf3:n jälkeen kyseenalainen, sillä mustalla on hyvä kompensaatio."
Kirjepeli Grzegorz Krawczyk - Joaquim Brandao De Pinho, 1997, jatkui 21.Dd2 Lxg4 22.c3 d3 23.Te3 Le2 24.Te1 h5 25.h4 b5 26.T3xe2 dxe2 27.Dxe2 Kg7 28.Kh2 Df5 29.a4 a6 30.De6 Dxe6 31.Txe6 Tf6 32.Txf6 Kxf6 33.axb5 axb5 34.Lxc7 Ke6 35.Kg3 Re7 36.Kf3 Rd5 37.Lf4 ½-½. Tasatuloksesta huolimatta minusta valkean mahdollisuudet näyttävät paremmilta esim. 27. siirron jälkeisessä asemassa. Lähinnä jatko näyttää molemmin puolin siltä, että ilman syvällisempiä analyyseja on valittu koneen suositus.
Olen samaa mieltä: 27. siirron jälkeen tuossa kirjepelissä valkealla on etu. Sitä ennen on kuitenkin tapahtunut virheitä. 23...Le2? ja K-asemaa heikentävä 24...h5? suorastaan kutsuvat edulliseen laadunuhraukseen. Mustan pitäisi pelata 23...Lf3!.
22. siirrossa valkealla on muitakin yrityksiä. 22.Te5 Rxe5 23.Dxd4 Kg8 24.Dxe5 Lf3 (24...c6!?) 25.Te1 Lc6 ei anna valkealle etua. 22.h4 Lf3 23.Dg5 (23.Kh2 h6 24.Te5 Kh7! 25.Tg1 [uhkaa 26.Tb5 tai 26.Tc5] 25...b6! on riittävä mustalle.) 23...Qxg5 24.hxg5 ja nyt 24...Kg7 ideana 25...Tf5 tai jopa heti 24...Tf5 (ideana Tf5xg5-h5) antaa tarpeeksi vastapeliä.
Lähetä kommentti