7. kesäkuuta 2007

Suomalaisia lyhytpelejä 2

Englantilainen peli
Erkki Heinonen – Kaarlo Arasola
TShL:n 15. liittoturnaus 2.4.1953

1.c4 Rf6 2.Rc3 e6 3.e4 d5 4.e5 Rfd7

Tässä varmimpana siirtona pidetään 4.-d4:ää, mutta esimerkiksi Timman on käyttänyt menestyksekkäästi myös 4.-Re4:ää.

5.d4

5.f4? johti pelissä Ilja Rabinovitš-Grigori Levenfiš, Leningradin mestaruus 1934, valkean kannalta surulliseen asemaan: 5.-dxc4 6.Rf3 (6.Lxc4? Rxe5!) 6.-Rb6 7.Lxc4 Rxc4 8.Da4+ Rc6 9.Dxc4 Rb4 10.0-0 b6 11.a3 La6 12.Rb5 c6 13.axb4 Lxb5 14.Dc3 c5 jne. 5.cxd5 taas tuskin antaa tasa-asemaa enempää.

5.-dxc4 6.Lxc4 Rb6 7.Lb3 c5 8.Rf3

Suoraviivainen 8.d5 saa vastauksen 8.-exd5 9.Lxd5 (9.Rxd5 c4! 10.Rxb6 Dxb6 11.Lxc4? Db4+) 9.-Rxd5 10.Dxd5 Dxd5 11.Rxd5 Ra6 tasaisin asemin.

8.-Rc6 9.Lg5

Valkea pyrkii käyttämään hyväkseen d6-ruudun heikkoutta. Tässä myös 9.d5 on mahdollinen, sillä nyt valkean ei tarvitse huolestua mustan c4-siirrosta.

9.-Le7 10.Re4!


10.-cxd4

Mielenkiintoisiin jatkoihin johtaisi 10.-Lxg5 11.Rfxg5. Jos nyt musta pelaa 11.-0-0, niin valkean vahvimmalta jatkolta näyttää 12.Dh5 h6 13.dxc5 erinomaisin hyökkäysmahdollisuuksin. Jos musta taas pelaa 11.-Dxd4, niin 12.Dh5! g6 (12.-Rxe5 13.Td1 Db4+ 14.Kf1 ja mustan asema on tukala.) 13.Dh4 (uhkaa mm. 14.Rxh7) 13.-h6 14.Rxf7! Kxf7 15.Df6+ Kg8 16.Dxg6+ Kf8 17.Lxe6 Lxe6 18.Df6+ Kg8 19.Dxe6+ Kg7 20.Df6+ Kg8 21.Dg6+ Kf8 22.e6 Dg7 23.Df5+, eikä mustaa pelastane mikään. Analyysi on pitkä, mutta siirrot ovat pakottavia.

11.Rd6+ Kf8 12.Lxe7+ Dxe7 13.0-0!

Valkea antaa vielä toisenkin sotilaan, koska kompensaatiota tuntuu olevan riittävästi.

13.-Rxe5 14.Rxe5 Dxd6 15.Dh5 De7

15.-g6 16.Dh6+ Kg8 (16.-Ke8 on tuskin parempi) 17.Tfe1 ja valkean hyökkäys vyöryy päälle, esim. 17.-Ld7 (17.-Rd7 18.Rxf7! Kxf7 19.Txe6 Dxe6 20.Lxe6+ Kxe6 21.Te1+ ja pitkän ja pakottavan siirtosarjan jälkeen musta menettää ratkaisevasti materiaalia.) 18.Tad1 Le8 19.Te4 Td8 20.Rg4.

16.Tac1 Rd5 17.Tfd1 Rf4 18.Df3 Rg6 19.Rxg6+ hxg6 20.Txd4 Th4 21.Td3 e5?


Toivottomassa asemassa musta tekee siirron, joka häviää heti. Valkea uhkasi kuitenkin mm. 22.Dd1.

22.Td8+ 1-0





Shakinpeluun vuonna 1935 aloittanut Erkki Heinonen (1922-1993) oli mestari sekä pelaajana (1953) että tehtäväniekkana (1974). Hän laati n. 150 tehtävää, joista 5 on valittu FIDE-albumiin, johon kerätään kolmivuotiskausittain kansainvälisiä valiotehtäviä.

4. kesäkuuta 2007

Fritjof

Ruotsin kansallisrunoilijan ja suosituimman romantikon Esaias Tegnérin (1782-1846) pääteos on viikinkiromanssi Frithiofs saga (1823). Se on kokonaisuudessaan suomennettu vuosina 1872-1932 peräti neljä kertaa: Frithiofin satu. Helsinki, Edlund 1872, suom. Erik Johan Blom; Frithiofin taru. WSOY 1885, suom. Em. Tamminen; Fritiofin satu. WSOY 1905, suom. Valter Juva; Fritjofin taru. Otava 1932, suom. Uuno Kailas. Lisäksi otteita sieltä täältä on suomennettu lukuisia kertoja; ensimmäisesta suomennoksesta lienee vastannut Bernhard Henrik Crusell (1775-1838), joka käänsi suomeksi 12 laulua.

Teoksen kuudennessa runossa Fritjof pelaa shakkia. Siinä Fritjof haluaa ilmaista Hildingille, että hän on tarpeen tullen miekalla ja uskollisten miestensä avulla puolustava henkeään ja perintöomaisuuttaan Helgen hirmuvaltaa vastaan. Alla vertailun vuoksi runo alkuperäiskielellä sekä Juvan että Kailaan suomennoksina.





Frithiof spelar schack

Björn och Frithiof sutto båda
vid ett schackbord, skönt att skåda.
Silfver var hvarannan ruta,
och hvarannan var af guld.

Då steg Hilding in. "Sitt neder!
Upp i högbänk jag dig leder,
töm ditt horn, och låt mig sluta
spelet, fosterfader huld!"

Hilding qvad: "Från Beles söner
kommer jag till dig med böner.
Tidningarna äro onde,
och till dig står landets hopp."

Frithiof qvad: "Tag dig till vara,
Björn! ty nu är kung i fara.
Frälsas kan han med en bonde:
den är gjord att offras opp."

"Frithiof, reta icke kungar!
Starka växa örnens ungar:
fast mot Ring de aktas svaga,
stor är deras makt mot din."

"Björn, jag ser, du tornet hotar,
men ditt anfall lätt jag motar.
Tornet blir dig svårt att taga,
drar sig i sin sköldborg in."

"Ingeborg i Baldershagen
sitter och förgråter dagen.
Kan hon dig till strids ej locka,
gråterskan med ögon blå."

"Drottning, Björn, du fåfängt jagar,
var mig kär från barndomsdagar;
hon är spelets bästa docka,
hur det går, hon räddas må."

"Frithiof, vill du icke svara
Skall din fosterfader fara
ohörd från din gård, emedan
ej ett dockspel vill ta slut?" -

Då steg Frithiof upp och lade
Hildings hand i sin och sade:
"Fader, jag har svarat redan,
du har hört min själs beslut.

Rid att Beles söner lära,
hvad jag sagt! De kränkt min ära,
inga band vid dem mig fästa,
aldrig blir jag deras man."

"Väl, din egen bana vandra!
Ej kan jag din vrede klandra;
Oden styre till det bästa!"
sade Hilding och försvann.


Fritiof pelaa shakkia

Björn ja Fritiof istuu tuolla
shakkipöydän kahapuolla.
Hopeaa on toinen ruutu,
toinen kultaa vuorottain.

Hilding saapui. »Puuta paina!
Arvopaikkas tääll' on aina,
sarves täytä, älä suutu,
pelin päätän, isä, vain!»

»Beelen poiat», Hilding sanoo,
»avukseen sua, Fritiof, anoo.
Pahaa tietää sana tuotu,
sinuun on nyt toivo maan.»

Fritiof lausui: »Björn, kas tässä!
kuninkaan on vaara lässä.
Talonpoika, uhriks luotu,
pelastaa sen voi nyt vaan.»

»Fritiof, taivu, mieles malta!
Kuninkaill' on laaja valta:
vaikka heikot Ringiin nähden,
on he eessäs voimakkaat.»

»Tornia sa uhkaat, vuota!
Vaaran, Björn, ma torjun luota.
Kilpilinnaan vain ma lähden,
tornin sieltä tuskin saat.»

»Ingborg Baldertemppelissä
päivät itkee ikävissä.
Eikö hänkään silmin kainoin
taistoon voi sua taivuttaa?»

»Kuningatar kiin ei tulle,
lapsuudestain rakkain mulle;
pelin nukke parhain, ainoin,
kuinka käy, hän turvan saa.»

»Fritiof, etkö vastaa laisin?
Niin mä, kasvattajas, saisin
tyhjin toimin jättää ukses
nukkepelin tähden vain?» --

Fritiof nousi viipymättä,
painoi hellään ukon kättä:
»Vastuun sai jo anomukses,
päätös syntyi sielussain.

»Kuulkoot Beelen poiat sulta:
kunnian he riisti multa;
kaikki siteet heistä katkon,
heidän mies en koskaan ois.» --

»Niinpä omaa päätäs kanna!
En voi vihaas syykses panna;
Ooden parhain vieköön jatkon!»
Hilding lausui, lähti pois.

Suom. Valter Juva

Fritjof pelaa shakkia

Björn ja Fritjof, veikot, löytään
istuneiksi shakkipöytään,
joss' on vuoroin kultaruutu,
hopeainen vuorottain.

Saapui Hilding. »Istu tähän
arvopaikkaan ylimpähän!
Sarves täytän. Älä suutu,
pelin päätän, isä, vain.»

Hilding lausui: »Pyynnöin sulin
Belen poikain luota tulin.
Sanomat on pahat tuotu;
Fritjof, olet toivo maan.»

Fritjof lausui: »Katsos tätä,
Björn, nyt kuninkaall' on hätä.
Talonpoika, uhriks luotu,
pelastajaks tarvitaan.»

»Fritjof, taivu, mieles malta!
Kuninkaill' on laaja valta:
ovat heikot Ringiin nähden,
sinuun nähden voimakkaat.»

»Uhkaat torniani, vuota!
Björn, en säiky vaaraa tuota.
Kilpilinnan suojaan lähden,
tornin sieltä tuskin saat.»

»Ingborg Balder-haassa yksin
itkee päivät pääksytyksin.
Eikö hänkään kyynelillään
sua taistoon suostuttais?»

»Kuningatar, Björn, on varhain
ollut pelin nukke parhain
mulle, lasna jo; et millään
riistetyksi häntä sais.»

»Fritjof, mitään vastaa etkö?
Kasvattajas käskenetkö
tyhjin toimin jättää ukses
nukkepelin vuoksi vain?» --

Fritjof nousi viipymättä
puristamaan vanhan kättä:
»Vastasin jo anomukses,
päätös syntyi sielussain.

Sano kuninkaille maani:
loukkasivat kunniaani,
katkon kaikki siteet heihin,
heit' en koskaan auttaa vois.»

»Hyvä, omaan tiehes luota!
En mä moiti vihaa tuota.
Oden, luo'os silmäs meihin!»
lausui Hilding, lähti pois.

Suom. Uuno Kailas

Netissä:
Frithiofs saga
Juvan suomennos
Kailaan suomennos

2. kesäkuuta 2007

Viikon video 6

Viikon videona Pepsin mainos Ihminen vastaan kone (2002), joka oli jopa Oscar-ehdokkaana. Garri toteaa: "All machines are just wires, nuts and bolts. They're stupid by nature." Vaan kuinkas sitten käykään...? Kesto: 1'00"


1. kesäkuuta 2007

Suomalaisia lyhytpelejä

Eero E. Böökin 120 lyhyttä loistopeliä, WSOY, Porvoo 1949, on ainoa pelkästään lyhytpeleihin keskittynyt suomalainen shakkikirja. Siinä ei kuitenkaan esitellä kovin monia kotimaisia pelejä vaan pääpaino on suurten mestareiden pelaamissa lyhyissä loistopeleissä. Nykyisten pelitietokantojen aikakautena puute ei tietenkään ole suuren suuri, mutta toisaalta tietokantojen informaatiotulvaan on myös helppo hukkua. Siksipä päätinkin silloin tällöin esitellä suomalaisten aikaansaannoksia.


Sisilialainen puolustus

Ragnar Krogius – Antti G. Ojanen

Helsinki 1944

1.e4 c5 2.d4 cxd4 3.Rf3 e5 4.c3

Pelitapa kulkee Morphy- ja Andreaschek-gambiittien nimillä.

4.-dxc3

Mustan ei ole tietenkään mikään pakko ottaa sotilasta vastaan, esimerkiksi 4.-Rc6 on pelikelpoinen.

5.Rxc3 d6 6.Lc4 h6?

6.-Rc6 näyttää parhaalta, vaikka tässä on pelattu myös 6.-Le6. Nyt valkea pääsee toteuttamaan tutun uhrausidean.

7.Lxf7+! Kxf7

Jos 7.-Ke7, niin 8.Db3 Rf6 9.Rh4 ja peli on paketissa.

8.Rxe5+ Ke7

8.-Ke8 9.Dh5+ johtaa heti mattiin. Lohduton on myös 8.-Kf6 9.Dd4.

9.Rd5+ Ke6 10.Dg4+! Kxe5 11.Lf4+ Kd4

11.-Kxe4 pidentää kärsimystä yhdellä siirrolla: 12.Rc3+ Kd3 13.De2+ Kd4 14.De4+ Kc5 15.Le3#.

12.Le3+ Ke5 13.Df4+ Ke6 14.Df5#




Ragnar Krogius (1903-1980) oli tunnettu erinomaisena sommittelupelaajana. Hän osallistui Suomen joukkueessa kaksiin olympialaisiin (1930 Hampuri ja 1935 Varsova) ja voitti Suomen mestaruuden 1932.

31. toukokuuta 2007

Apinoiden planeetta


Apinoiden planeetta -shakkivälineet voit ostaa
Chessmazesta.


Apinoiden planeetta -shakkisettiä myydään netissä hyvään 75 taalan hintaan. Liekö Tim Burtonin uudelleenfilmatisointi (2001) saanut nappulansorvaajan innostumaan!? Itse elokuvaa monet pitivät jokseenkin turhana, mutta ei niin pahaa jollei jotain hyvääkin - yksi oikein hauska netistä löytyvä lelu on Face Transformer, jolla voi omasta tai toisen kuvasta tehdä melkeinpä minkälaisen tahansa, vaikkapa apinan. Miltä siis näyttävät Apinoiden planeetalla shakin maailmanmestarit? (Kuva suurenee klikkaamalla sitä)

29. toukokuuta 2007

Vaarallinen harrastus?

Vanha kotimainen uutinen tuli mieleeni, kun törmäsin tähän.

Uusi Suomi uutisoi 21.2.1982:

Shakkiriidasta puukotus

Shakinpeluusta syntynyt riita johti miehen puukotukseen perjantai-iltana Lahdessa. Puukotuksen uhri, vuonna 1931 syntynyt mies menehtyi vammoihinsa.
Tapaus sattui yksityisasunnossa, johon oli kokoontunut kolmen hengen seurue pelaamaan shakkia. Seurueeseen kuului asunnonhaltija, hänen poikansa ja vieraana ollut mies.
Miesten kesken syntyi pelistä riitaa, ja vieras iski asunnonhaltijaa puukolla paeten paikalta. Syylliseksi epäilty henkilö on pidätetty kuulusteluja varten.

27. toukokuuta 2007

Pentti Solan syntymästä 100 vuotta

Eräs Suomen merkittävimmistä tehtäväniekoista, Pentti Sola syntyi 28.5.1907 oopperalaulaja Wäinö Solan ja näyttelijätär Elli Solan esikoisena. Hän valmistui Helsingin Normaalilyseosta ylioppilaaksi erinomaisin arvosanoin keväällä 1925 ja suunnitteli lakiopintoja yliopistossa. Ennen yliopistoelämää Pentti sai kuitenkin tilaisuuden nähdä suurta maailmaa, sillä hänen isänsä oli lähdössä Yhdysvaltain kiertueelle ja oli päättänyt ottaa poikansa mukaansa säestäjäkseen. Noin kuusi kuukautta kestäneen matkan aikana Solat pitivät yli 60 omaa konserttia ja esiintyivät vähintään yhtä monissa erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa ympäri Yhdysvaltoja. Tällä ikimuistoisella matkalla Pentti tapasi myös tehtäväniekan, kirjailijan ja mesenaatin Alain C. Whiten, jonka kanssa solmittu ystävyyssuhde antoi alkusysäyksen Suomen tehtäväniekat ry:n synnylle noin kymmenen vuotta myöhemmin.

Kotiuduttuaan Yhdysvalloista Sola ryhtyi lukemaan lakia, mutta opinnot etenivät tuskastuttavan hitaasti. Äidilleen, joka oli hänelle isää läheisempi, Pentti oli monet kerrat valitellut, että oli tullut valinneeksi sittenkin väärän uran – kielet tai musiikki olisivat kiehtoneet häntä huomattavasti enemmän. Isänsä kanssa Pentti ei ollut koskaan pystynyt puhumaan, mutta 1920-luvun loppupuolella heidän välilleen kehkeytyi läheinen kirjeenvaihto, jossa molemmin puolin kosketeltiin syviäkin tuntoja. Pentti tuskaili opiskelujensa nihkeyttä ja kertoi käyttäneensä aikansa etupäässä mietiskelyyn ja itsetutkiskeluun. Samalla hän pohti opiskelujensa keskeyttämistä ja ilmoittautumista vapaaehtoisena sotaväkeen. Isä puolestaan kertoi painineensa nuorena samanlaisten ongelmien kanssa ja katuvansa omia ratkaisujaan. Hän arveli – aivan oikein – että eräänä syynä Pentin haluttomuuteen olisi ”odottamaton häiritsijä: Nainen”, mutta kehoitti poikaansa siitä huolimatta yrittämään entistä kovemmin. Mutta oli vielä eräs muukin syy opiskelujen viivästymiseen. Eräässä kirjeessään isälleen Pentti kirjoittaa: ”Ja sitten kolmas syy: last but not least! – Shakki! Syyttä ei Tschepurnoff varoittanut. Tehtävien sepittämisessä ja ratkaisemisessa olen tosiaan edistynyt. Vahinko vain, ettei sitä voi ottaa elämänurakseen!” Kesäkuun 4. 1929 Pentti ilmoitti olevansa sotaväessä ja pukeutuvansa kruunun vaatteisiin.

Pentti Solan shakkiharrastus oli alkanut jo ennen Amerikan matkaa, oletettavasti joskus 1920-luvun alussa. Tarkkojen tietojen puuttuessa on vaikea arvioida, oliko hänellä pelishakillisia ambitioita, mutta tehtäväshakin pauloihin hän kietoutui viimeistään 1924, jolloin esikoistehtävä näki päivänvalon. Vuosina 1930-33 hän toimitti erinomaista shakkipalstaa Ajan Sanassa ja sen seuraajassa Ajan Suunnassa. Politikointi oli tuolloin kiivaimmillaan, ja se oli saavuttanut paikoin myös sanomalehtien shakkipalstat. Ajan Sana ja Ajan Suunta olivat äärioikeistolaisia lehtiä, mutta Sola ilmoitti jo ensimmäisellä palstallaan, että lehden shakkiosasto lähtee taipaleelleen kaikkien yhteisenä ja puolueettomana äänitorvena – näin kävikin. Solan palstasta tuli äärimmäisen suosittu, sen parissa kasvaneista problemisteista käytettiin nimitystä ”Solan koulun käyneet”. Näihin kuului mm. Osmo Kaila, joka pitikin Solaa ehdottomasti merkittävimpänä suomalaisena tehtäväniekkana.

Sanomalehtipalsta oli kuitenkin vain yksi meriitti Solan uralla. Jo 1930-luvun alussa hän oli ehdottanut suomalaisten problemistien yhdistystä, mutta harrastajien ja kenties varojenkin puuttuessa idea muuttui todeksi vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Kuten edellä mainitsin, Sola tapasi Amerikan matkallaan Alain C. Whiten, joka kustansi jouluksi 1934 Solan toimittaman tehtäväkirjan Suomi: A collection of problems by Finnish composers. Teos antoi perusedellytykset Suomen tehtäväniekkain synnylle seuraavana vuonna!

Sola oli tuottelias ja erinomainen laatija. Hänen laadittujen tehtäviensä opusluku on noin tuhat, mutta julkaistuja näistä on vain noin puolet. Laatijana hän oli erittäin monipuolinen ja hallitsi kaikki alueet kaksi- ja kolmisiirtoisista aina lopputehtäviin, apumatteihin, satushakki- ja retrotehtäviin saakka. Varsinkin apumatit ja satutehtävät kiehtoivat Solaa erityisesti – samaan aikaan eläneistä tehtäväniekoistamme suurin osa taas vastusti juuri näitä tehtäväshakin alueita jyrkästi. Nerokkaana laatijana Sola ehätti myös kehittämään uusia teemoja. Ehkä merkittävin hänen keksinnöistään on suomalainen Nowotny, mutta hän kehitti myös monia ns. hidastusideoita. Hidastus tarkoittaa tässä yhteydessä kahden siirron mattitehtävien ideoiden esittämistä kolmen siirron mattitehtävissä. Näistä Solan hidastuksista elinvoimaisimmaksi on jäänyt Sola-Schiffman. Molemmista edellä mainituista teemoista laaditaan vielä näinä päivinäkin paljon hienoja tehtäviä.

1930-luvun puolivälissä Pentti Sola oli avioitunut Vieno Lehtisen kanssa, jättänyt lakiopintonsa lopullisesti sekä ryhtynyt opiskelemaan musiikkia. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1937 ja työskenneltyään 1936-38 Kalevan matkatoimistossa siirtyi Yleisradion musiikkipäällikön apulaiseksi. Samaan aikaan hän valmisteli isänsä muistiinpanojen pohjalta suomalaisen oopperan historiaa väitöskirjaansa varten. Tämä työ jäi kuitenkin kesken, kun talvisota syttyi 30.11.1939.

Sola oli reservinvänrikki ja palveli everstiluutnantti Kaarlo Raunion JR 69:ssä, joka siirrettiin Kollaanjoelle, sen äärimmäiseen kärkeen itärajalla, helmikuussa 1940. Kollaa oli hankala paikka. Puna-armeijalla oli valtava ylivoima, neljä divisioonaa yhtä vastaan, ja maaliskuun 2. päivä se aloitti hyökkäyksen koko Kollaanjoki-linjan leveydeltä. Raunio oli joutunut suojaamaan pääjoukkoaan, jolloin hänen täytyi antaa reservinluutnantti Leinolle ja vänrikeille Kallio ja Sola ehdoton määräys pitää puoliaan viimeiseen mieheen. Näin kävikin, kuudesta reserviupseerista ja kolmesta sadasta miehestä jäi lopulta henkiin vain yksi upseeri ja kaksikymmentä miestä. Tilanne koko suurhyökkäyksen ajan oli erittäin vaikea. Sola haavoittui pahoin 12. maaliskuuta ja sai vain vaivoin kerrottua viimeisistä kokemuksistaan talvisodassa: ”Kollaanjoella oli taistelu kestänyt 12 päivää. Miehet olivat valvomisesta kuolemanväsyneitä ja horjuivat toivottomassa tilassa. Järjestys alkoi höltyä. Oli tottelemattomuutta. Maanantaina maaliskuun 11. päivänä vihollisen hyökkäystoiminta kiihtyi ja ammunta oli aivan helvetillistä. Sitä jatkui koko seuraavan päivän taukoamatta. Kaikki oli ammuttu aivan hajalle, ei ollut kantoakaan pystyssä ja kranaatin hajoittaman kuopan täytti heti seuraava ammus. Ei ollut paikkaa, jossa olisi voinut suojautua. Tiistaina 12. päivän aamuna kiväärin luoti meni sitten korvanlehden läpi ja aiheutti kovan verenvuodon, mutta sitomisen jälkeen menin takaisin linjalle johtamaan joukkueeni toimintaa. Silloin tunsin, kuinka turtumus alkoi vallata minut. Väsymys teki välinpitämättömäksi vielä kun kello 14 aikaan huomasin vihollisen hakuammunnan lähestyvän kohtaa, jossa minä seisoin. Ensin kranaatti räjähti 50 metrin päässä, sitten lähempänä, mutta ei ollut, äiti, voimaa enää juosta kauemmaksi ja maastoutua. Hetken päästä tuli kranaatti parin metrin päähän enkä ennättänyt heittäytyä maahan ennenkuin se räjähti. Heräsin tajuihini myöhään illalla sidontapaikalla. En kyennyt liikuttamaan itseäni. Toinen puoli ruumiista oli silloin jo kuin kahleissa.”

Solan tilanne oli toivoton. Kranaatin sirpaleet olivat ruhjoneet vasemman puoliskon, joka oli halvaantunut. Kaksi sirpaletta oli jäänyt syvälle kainalokuoppaan, eikä niitä voitu poistaa. Valtasuoni oli vioittunut eikä pitänyt, vaikka uutta verta oli siirretty useaan kertaan. Viimeisenä iltana Pentti kertoi nähneensä unen, jossa hän oli taivaassa johtanut Sibeliuksen ”Sadun” ja bassoviulua oli soittanut itse presidentti Svinhufvud.

Pentti Sola kuoli 8.4.1940 Niuvanniemen sairaalassa. Solan perheessä riitti murhetta, sillä Pentin nuorempi veli Jaakko oli myös kaatunut talvisodassa. Samoihin aikoihin heidän sisarensa Sirkka kuoli keuhkotautiin.


Pentti Sola
Hufvudstadsbladet 1934


Kahden siirron matti


Koetelma: 1.eT~? E3!
Ratkaisu: 1.Texe4! (2.Ta4, Tc2#) Lxe4/Txe4 2.Ta4/Tc2#, lisämuunnelma 1.-Dxc4 2.Lxc4.


Tehtävä esittää Solan keksimän suomalaisen Nowotnyn, jonka määritelmä kuuluu: Kahden siirron mattitehtävän koetelmassa valkea uhkaa kahta mattia. Musta torjuu uhan avaamalla kahden erikulkuisen nappulan (yleensä mT ja mL) linjat siirtämällä niiden leikkauspisteessä olevaa nappulaa (yleensä sotilasta). Ratkaisussa valkea lyö leikkauspisteeseen koetelmasiirron tehneellä nappulalla.


Pentti Sola
1. palkinto
Deutsche Märchenschachzeitung 1932


Kahden siirron apumatti (esipeli)


*1.-Th8 2.Kxd3 2.Dh7#
1.Da1 De4 2.Lb2 d4#


Mitä luultavimmin Solan tunnetuin shakkitehtävä. Esipelissä valkea torni uraa tien valkealle daamille, ja ratkaisussa musta daami uraa mustalle lähetille. Tehtävä pääsi myös Fide-albumiin 1914-44.


Edit 29.5.2007:


Pentti Sola 100 MT. ST julistaa merkkivuoden kunniaksi kansainvälisen laadintakilpailun kahdessa ryhmässä:

a) Kahden siirron apumatit, vapaa teema, kaksoset ja useat muodot sallittuja, nolla-asemat eivät ole sallittuja. Tuomari Chris Feather.
b) satutehtävät, joissa esiintyy suomalainen Nowotny ja/tai suomalainen Plachutta, tuomari Marko Ylijoki.

Raha- ja kirjapalkinnot, tehtävät luottamusmiehelle 28.2.2008 mennessä: Neal Turner, Vanha Hämeenkyläntie 26 A, FI-00390 Helsinki, Finland, email: nealturnerfinland [[at]] hotmail.com


Pentti Sola 100 MT. In order to honour the centenary of Pentti Sola (28.5.1907-8.4.1940), Suomen Tehtäväniekat announces an international composing competition in two groups:

a) Helpmates in two moves, no set theme, twins and different parts allowed, zero-positions not allowed. Judge: Chris Feather.
b) Fairy chess problems featuring Finnish Novotny and/or Finnish Plachutta. Judge: Marko Ylijoki.

Money and book prizes, entries to the Tournament Director not later than February 28, 2008: Neal Turner, Vanha Hämeenkyläntie 26 A, FI-00390 Helsinki, Finland, email: nealturnerfinland [[at]] hotmail.com.

An example of Finnish Novotny: Jan Hannelius, Suomen Sosialidemokraatti 16.8.1969. Kg4 Rc6 Bb1 c3 Sd4 pd2 f6 - Kh6 Ra5 Ba4 pb3 b5 h2 (8+6), 2#. A random move by wS (1.Se2/Sf3/Sxb3) threatens two mates, 2.f7/d4#, but is defeated by 1.-b4!, opening the lines of bR and bB. The key is the capture of the pawn with the same threats: 1.Sxb5! (2.f7/d4#) 1.-Rxb5/Bxb5 2.f7/d4#. Please note that this problem would not be eligible for this competition, as it is an orthodox problem.
Finnish Plachutta functions in a similar fashion: the try is defeated by a pawn move, which opens two lines for two black line-pieces. The correct move is the capture of this pawn and then everything is as in "normal" Plachutta.

26. toukokuuta 2007

Viikon video 5

"En oo koskaan juonut maitoa..." Kesto: 0'32"

22. toukokuuta 2007

Ken on hän?

Kenestähän mahtaa Thomas Holmes (1846-1918) kirjoittaa teoksessaan London's Underworld (1912)?

Some of my friends have crossed the river, but as I think of them
they come back and bid me tell their stories. Here is my old
friend the famous chess-player, whose books are the poetry of
chess, but whose life was more than a tragedy. I need not say
where I met him; his face was bruised and swollen, his jawbone
was fractured, he was in trouble, so we became friends. He was a
strange fellow, and though he visited my house many times, he
would neither eat nor drink with us. He wore no overcoat even in
the most bitter weather, he carried no umbrella, neither would he
walk under one, though the rains descended and the floods came!

He was a fatalist pure and simple, and took whatever came to him
in a thoroughly fatalist spirit. "My dear Holmes," he would say,
"why do you break your heart about me? Let me alone, let us be
friends; you are what you are because you can't help it; you
can't be anything else even if you tried. I am what I am for the
same reason. You get your happiness, I get mine. Do me a good
turn when you can, but don't reason with me; let us enjoy each
other's company and take things as they are."

I took him on his own terms; I saw much of him, and when he was
in difficulties I helped him out.

For a time I became his keeper, and when he had chess engagements
to fulfil I used to deliver him carriage paid to his destination
wherever it might be. He always and most punctiliously repaid
any monetary obligation I had conferred upon him, for in that
respect I found him the soul of honour, poor though he was! As I
think of him I see him dancing and yelling in the street,
surrounded by a crowd of admiring East Enders, I see him bruised
and torn hurried off to the police station, I see him standing
before the magistrate awaiting judgment. What compensation
dipsomania gave him I know not, but that he did get some kind of
wild joy I am quite sure. For I see him feverish from one
debauch, but equally feverish with the expectation of another.

With his wife it was another story, and I can see her now full of
anxiety and dread, with no relief and no hope, except, dreadful
as it may seem, his death! For then, to use her own expression,
"she would know the worst." Poor fellow! the last time I saw
him he was nearing the end. In an underground room I sat by his
bedside, and a poor bed it was!

As he lay propped up by pillows he was working away at his
beloved chess, writing chess notes, and solving and explaining
problems for very miserable payments,

I knew the poverty of that underground room; and was made
acquainted with the intense disappointment of both husband and
wife when letters were received that did not contain the much-
desired postal orders. And so passed a genius; but a
dipsomaniac! A man of brilliant parts and a fellow of infinite
jest, who never did justice to his great powers, but who crowded
a continuous succession of tragedies into a short life. I am
glad to think that I did my best for him, even though I failed.
He has gone! but he still has a place in my affections and
occupies a niche in the hall of my memory.


19. toukokuuta 2007

Viikon video 4

Viikon videona nuoren ranskalaisen David Le Bozecin "Les joueurs d'échecs" (Shakinpelaajat) vuodelta 2006. Toinen näyttelijöistä on ranskalainen elokuvahistorioitsija Jean Pierre Berthomé. Kesto: 5'40"