Fritjof

Ruotsin kansallisrunoilijan ja suosituimman romantikon Esaias Tegnérin (1782-1846) pääteos on viikinkiromanssi Frithiofs saga (1823). Se on kokonaisuudessaan suomennettu vuosina 1872-1932 peräti neljä kertaa: Frithiofin satu. Helsinki, Edlund 1872, suom. Erik Johan Blom; Frithiofin taru. WSOY 1885, suom. Em. Tamminen; Fritiofin satu. WSOY 1905, suom. Valter Juva; Fritjofin taru. Otava 1932, suom. Uuno Kailas. Lisäksi otteita sieltä täältä on suomennettu lukuisia kertoja; ensimmäisesta suomennoksesta lienee vastannut Bernhard Henrik Crusell (1775-1838), joka käänsi suomeksi 12 laulua.

Teoksen kuudennessa runossa Fritjof pelaa shakkia. Siinä Fritjof haluaa ilmaista Hildingille, että hän on tarpeen tullen miekalla ja uskollisten miestensä avulla puolustava henkeään ja perintöomaisuuttaan Helgen hirmuvaltaa vastaan. Alla vertailun vuoksi runo alkuperäiskielellä sekä Juvan että Kailaan suomennoksina.

Frithiof spelar schack

Björn och Frithiof sutto båda
vid ett schackbord, skönt att skåda.
Silfver var hvarannan ruta,
och hvarannan var af guld.

Då steg Hilding in. "Sitt neder!
Upp i högbänk jag dig leder,
töm ditt horn, och låt mig sluta
spelet, fosterfader huld!"

Hilding qvad: "Från Beles söner
kommer jag till dig med böner.
Tidningarna äro onde,
och till dig står landets hopp."

Frithiof qvad: "Tag dig till vara,
Björn! ty nu är kung i fara.
Frälsas kan han med en bonde:
den är gjord att offras opp."

"Frithiof, reta icke kungar!
Starka växa örnens ungar:
fast mot Ring de aktas svaga,
stor är deras makt mot din."

"Björn, jag ser, du tornet hotar,
men ditt anfall lätt jag motar.
Tornet blir dig svårt att taga,
drar sig i sin sköldborg in."

"Ingeborg i Baldershagen
sitter och förgråter dagen.
Kan hon dig till strids ej locka,
gråterskan med ögon blå."

"Drottning, Björn, du fåfängt jagar,
var mig kär från barndomsdagar;
hon är spelets bästa docka,
hur det går, hon räddas må."

"Frithiof, vill du icke svara
Skall din fosterfader fara
ohörd från din gård, emedan
ej ett dockspel vill ta slut?" -

Då steg Frithiof upp och lade
Hildings hand i sin och sade:
"Fader, jag har svarat redan,
du har hört min själs beslut.

Rid att Beles söner lära,
hvad jag sagt! De kränkt min ära,
inga band vid dem mig fästa,
aldrig blir jag deras man."

"Väl, din egen bana vandra!
Ej kan jag din vrede klandra;
Oden styre till det bästa!"
sade Hilding och försvann.

Fritiof pelaa shakkia 
Björn ja Fritiof istuu tuolla
shakkipöydän kahapuolla.
Hopeaa on toinen ruutu,
toinen kultaa vuorottain.
Hilding saapui. »Puuta paina!
Arvopaikkas tääll' on aina,
sarves täytä, älä suutu,
pelin päätän, isä, vain!»
»Beelen poiat», Hilding sanoo,
»avukseen sua, Fritiof, anoo.
Pahaa tietää sana tuotu,
sinuun on nyt toivo maan.»
Fritiof lausui: »Björn, kas tässä!
kuninkaan on vaara lässä.
Talonpoika, uhriks luotu,
pelastaa sen voi nyt vaan.»
»Fritiof, taivu, mieles malta!
Kuninkaill' on laaja valta:
vaikka heikot Ringiin nähden,
on he eessäs voimakkaat.»
»Tornia sa uhkaat, vuota!
Vaaran, Björn, ma torjun luota.
Kilpilinnaan vain ma lähden,
tornin sieltä tuskin saat.»
»Ingborg Baldertemppelissä
päivät itkee ikävissä.
Eikö hänkään silmin kainoin
taistoon voi sua taivuttaa?»
»Kuningatar kiin ei tulle,
lapsuudestain rakkain mulle;
pelin nukke parhain, ainoin,
kuinka käy, hän turvan saa.»
»Fritiof, etkö vastaa laisin?
Niin mä, kasvattajas, saisin
tyhjin toimin jättää ukses
nukkepelin tähden vain?» --
Fritiof nousi viipymättä,
painoi hellään ukon kättä:
»Vastuun sai jo anomukses,
päätös syntyi sielussain.
»Kuulkoot Beelen poiat sulta:
kunnian he riisti multa;
kaikki siteet heistä katkon,
heidän mies en koskaan ois.» --
»Niinpä omaa päätäs kanna!
En voi vihaas syykses panna;
Ooden parhain vieköön jatkon!»
Hilding lausui, lähti pois.
 
Suom. Valter Juva 
Fritjof pelaa shakkia 
Björn ja Fritjof, veikot, löytään
istuneiksi shakkipöytään,
joss' on vuoroin kultaruutu,
hopeainen vuorottain.
Saapui Hilding. »Istu tähän
arvopaikkaan ylimpähän!
Sarves täytän. Älä suutu,
pelin päätän, isä, vain.»
Hilding lausui: »Pyynnöin sulin
Belen poikain luota tulin.
Sanomat on pahat tuotu;
Fritjof, olet toivo maan.»
Fritjof lausui: »Katsos tätä,
Björn, nyt kuninkaall' on hätä.
Talonpoika, uhriks luotu,
pelastajaks tarvitaan.»
»Fritjof, taivu, mieles malta!
Kuninkaill' on laaja valta:
ovat heikot Ringiin nähden,
sinuun nähden voimakkaat.»
»Uhkaat torniani, vuota!
Björn, en säiky vaaraa tuota.
Kilpilinnan suojaan lähden,
tornin sieltä tuskin saat.»
»Ingborg Balder-haassa yksin
itkee päivät pääksytyksin.
Eikö hänkään kyynelillään
sua taistoon suostuttais?»
»Kuningatar, Björn, on varhain
ollut pelin nukke parhain
mulle, lasna jo; et millään
riistetyksi häntä sais.»
»Fritjof, mitään vastaa etkö?
Kasvattajas käskenetkö
tyhjin toimin jättää ukses
nukkepelin vuoksi vain?» --
Fritjof nousi viipymättä
puristamaan vanhan kättä:
»Vastasin jo anomukses,
päätös syntyi sielussain.
Sano kuninkaille maani:
loukkasivat kunniaani,
katkon kaikki siteet heihin,
heit' en koskaan auttaa vois.»
»Hyvä, omaan tiehes luota!
En mä moiti vihaa tuota.
Oden, luo'os silmäs meihin!»
lausui Hilding, lähti pois.
 
Suom. Uuno Kailas
 

Netissä:
Frithiofs saga
Juvan suomennos
Kailaan suomennos