Suomalaisia lyhytpelejä 4

Kuningatargambiitti
Birger Rasmusson – Ragnar Krogius
Suomen mestaruusottelu 1933, 3. peli

1.d4 d5 2.c4 e6 3.Rc3 Rf6 4.Lg5 Rbd7 5.e3 Le7 6.cxd5 exd5 7.Ld3 0-0 8.Dc2 c6 9.Rge2 Te8 10.0-0-0 b5

Yleisin jatko tässä on 10.-Rf8, myös 10.-Re4 lienee pelattavissa.

11.Rg3 h6

Siirto tuntuu epäilyttävältä, ja pelijatkossa mustan asema muuttuukin kestämättömäksi. Vuoteen 1933 mennessä tällaisia pelejä ei oltu pelattu tarpeeksi, jotta aseman vaatimukset olisivat olleet tuttuja. Luonteva jatko olisi 11.-a5 12.Rf5 Lf8 ja mustan idea on pelata a5-a4, b5-b4 ja Dd8-a5.

12.Lf4 Db6

Böökin mukaan 11.-h6 johtaa suoraan häviöön (Eero E. Böök: Ottelut Suomen shakkimestaruudesta, Surdus, Helsinki 1934). Tässä kuitenkin ruman näköinen 12.-g5 saattaa pitää mustan aseman koossa. Jatko 13.Le5 Rxe5 14.dxe5 Rg4 ei näy auttavan valkeaa, ja 13.Rf5 gxf4 14.Rxh6+ Kg7 15.Rf5+ Kf8 16.exf4 on vähintään epäselvä.

On mahdollista, että Krogius huomasi liian myöhään, ettei 12.-a5 käy, koska seuraa 13.Rxb5!

13.Rf5 a5 14.g4

Tyypillinen läpimurto. Mustan vastapeli on auttamattomasti myöhässä.

14.-a4 15.g5 hxg5 16.Lxg5 Da5 17.Thg1 Lb7

Mikään ei auta mustaa enää. esim.17.-b4:ää seuraisi 18.Lh6! g6 19.Rxe7+ Txe7 20.Lxg6 Kh8 21.Df5 ja valkea tekee matin.

18.Rxg7

Tässäkin 18.Lh6 on vielä tehokkaampi.

18.-Kxg7 19.Lf4+ Kh8 20.De2 1-0

Valkean vakavin uhkaus on 21.Df3. Musta antautui kokeilematta viimeistä koukkua: 20.-La3 21.Kc2! (21.Df3?? Dc3+!) 21.-Lxb2 22.Kxb2 a3+ 23.Kc2 Qb4 24.Tb1 voittaen.

Suomen mestaruuden 1933 Ragnar Krogiukselta voittanut Birger Rasmusson
(1901-1964) osallistui kolmiin shakkiolym-
pialaisiin (1927 Lontoo, 1930 Hampuri ja 1935 Varsova) ja sijoittui kolmesti kolmanneksi SM-turnauksessa (1935, 1937 ja 1939). Hän oli myös Suomen Shakin päätoimittaja 1934-39.