Kirja-arvosteluja (7)
(Julkaistu Suomen Shakissa 5/2009)
Lauri Paatero:
Go – Mikä se on?
Books on Demand 2009
116 s., 12,50 €
Kiehtova go
Saako shakkilehdessä kirjoittaa gosta?
Golla ja shakilla on paljon yhteistä, muun muassa se, että kummankin lautapelin harrastajat pitävät omaa peliään huomattavasti toista parempana. Vertailu ei kuitenkaan ole erityisen hedelmällistä, kummassakin pelissä on omat vahvat erityispiirteensä, jotka kyllä huomaa melko nopeasti.
Lauri Paateron Go – Mikä se on? pyrkii nimensä mukaisesti kertomaan lukijalle, mistä pelissä on pääpiirteissään kysymys. Pelin säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, mutta pelaamaan opettelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Vaikka suuri osa kirjasta selittääkin gon perusasioita aivan alkeista lähtien, ei kirjan avulla vielä tulla gon pelaajaksi. Tämän kirjoittaja toki tietääkin ja sanoo, että paras tapa oppia gota on pelata gota.
Pelin perusasioiden lisäksi kirjassa kerrotaan lyhyesti gon historiasta ja nykytilasta, esitellään gon sanastoa ja peli- ja opiskelumahdollisuuksia (lähinnä internetissä). Suomalaisten go-kerhojen peli-illoista mainitaan vain Helsingin go-kerho. Puute ei tietenkään nettiaikakaudella ole järin suuri, kotikunnan tilanteen voi tarkistaa internetistä. Yllättävää muuten on, että kirjan mukaan Suomessa on tuhat gon pelaajaa. Luku kuulostaa suurelta, oletettavasti siinä on mukana kaikki satunnaiset kerhopelaajatkin.
Paateron teos tekee tehtävänsä, se herättää mielenkiinnon gota kohtaan. Suomenkielistä lautapelikirjallisuutta ei ole liiaksi, ja Go – Mikä se on? on tervetullut lisä harvinaiseen genreen. Vain shakkia pelaaville kirjasta ei varmastikaan ole hyötyä, mutta useimmat shakinpelaajat lienevät kiinnostuneita älypeleistä yleisemminkin.
Marko Tauriainen
Kaikki kirja-arvostelut
Lauri Paatero:
Go – Mikä se on?
Books on Demand 2009
116 s., 12,50 €
Kiehtova go
Saako shakkilehdessä kirjoittaa gosta?
Golla ja shakilla on paljon yhteistä, muun muassa se, että kummankin lautapelin harrastajat pitävät omaa peliään huomattavasti toista parempana. Vertailu ei kuitenkaan ole erityisen hedelmällistä, kummassakin pelissä on omat vahvat erityispiirteensä, jotka kyllä huomaa melko nopeasti.
Lauri Paateron Go – Mikä se on? pyrkii nimensä mukaisesti kertomaan lukijalle, mistä pelissä on pääpiirteissään kysymys. Pelin säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, mutta pelaamaan opettelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Vaikka suuri osa kirjasta selittääkin gon perusasioita aivan alkeista lähtien, ei kirjan avulla vielä tulla gon pelaajaksi. Tämän kirjoittaja toki tietääkin ja sanoo, että paras tapa oppia gota on pelata gota.
Pelin perusasioiden lisäksi kirjassa kerrotaan lyhyesti gon historiasta ja nykytilasta, esitellään gon sanastoa ja peli- ja opiskelumahdollisuuksia (lähinnä internetissä). Suomalaisten go-kerhojen peli-illoista mainitaan vain Helsingin go-kerho. Puute ei tietenkään nettiaikakaudella ole järin suuri, kotikunnan tilanteen voi tarkistaa internetistä. Yllättävää muuten on, että kirjan mukaan Suomessa on tuhat gon pelaajaa. Luku kuulostaa suurelta, oletettavasti siinä on mukana kaikki satunnaiset kerhopelaajatkin.
Paateron teos tekee tehtävänsä, se herättää mielenkiinnon gota kohtaan. Suomenkielistä lautapelikirjallisuutta ei ole liiaksi, ja Go – Mikä se on? on tervetullut lisä harvinaiseen genreen. Vain shakkia pelaaville kirjasta ei varmastikaan ole hyötyä, mutta useimmat shakinpelaajat lienevät kiinnostuneita älypeleistä yleisemminkin.
Marko Tauriainen
Kaikki kirja-arvostelut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti