Kirja-arvosteluja (13)
(Julkaistu Suomen Shakissa 8/2009)
Maurice Ashley:
The Most Valuable Skills in Chess
Gambit 2009, 160 s.
www.gambitbooks.com
Alkeisoppaan rinnalle
Amerikkalainen suurmestari Maurice Ashley (s. 1966) on paitsi pelaaja myös arvostettu valmentaja, jonka luotsaamat koulujoukkueet ovat menestyneet amerikkalaisissa koululaiskisoissa. Ashleyn kirjoittama ja Gambitin julkaisema teos The Most Valuable Skills in Chess (suomeksi vaikkapa Arvokkaimmat shakkitaidot) on eräänlainen alkeiskirja, mutta siitä hyötyäkseen pitää osata jo perustaidot. (Ja suomalaisen lukijan pitää osata sen verran hyvää englantia, että useimpien 10-vuotiaitten tai sitä nuorempien pitää lukea kirjaa yhdessä jonkun varttuneemman kanssa.)
Ashleyn teos poikkeaa muista aloittelijoille suunnatuista kirjoista siinä, että se ei kata shakin koko aluetta vaan keskittyy opettamaan – tyypillistä opaskirjaa syvällisemmin – nappuloiden perusominaisuuksia, kuten voimaa, liikkuvuutta, yhteistoimintaa ja vaihtoja. Yksi luku, parikymmentä sivua, opettaa puolustautumista, mikä usein unohtuu hyökkäystä painottavissa oppaissa. Toisaalta esim. avausvaihetta (upseerien kehitys ja yhteispeli) teos käsittelee erittäin vähän.
Ensimmäiset satakunta sivua esittelevät näitä perustaitoja, joita testataan harjoituksin, minkä jälkeen on vuorossa viisi kuuluisaa peliä, joissa shakin perusteet ikään kuin kristallisoituvat. Pelit ovat hienoja ja kuuluisia – Morphya, Steinitzia, Botvinnikia, Fischer–Byrne 1956 ja Larsen–Spasski 1970 – mutta voidaan perustellusti kysyä, onko niiden oikea paikka alkeiskirjassa. Toki ne näyttävät aloittelijalle paitsi shakin kauneutta myös suunnan, mihin pyrkiä.
Ashleyn teoksessa on ilmava taitto ja selkeät kuviot, kuten Gambitin teoksissa useimmiten on. Teosta voi erityisesti suositella kerhojen vetäjille ja valmentajille tuomaan uusia ideoita alkeiden opetukseen; myös kirjaan sisältyvät harjoitukset voivat olla heille hyödyllisiä. Ainakin yhden suomalaisen shakkikirjakauppiaan listoilta kirja löytyy; siellä hinta on 17 euroa.
Henry Tanner
Maurice Ashley:
The Most Valuable Skills in Chess
Gambit 2009, 160 s.
www.gambitbooks.com
Alkeisoppaan rinnalle
Amerikkalainen suurmestari Maurice Ashley (s. 1966) on paitsi pelaaja myös arvostettu valmentaja, jonka luotsaamat koulujoukkueet ovat menestyneet amerikkalaisissa koululaiskisoissa. Ashleyn kirjoittama ja Gambitin julkaisema teos The Most Valuable Skills in Chess (suomeksi vaikkapa Arvokkaimmat shakkitaidot) on eräänlainen alkeiskirja, mutta siitä hyötyäkseen pitää osata jo perustaidot. (Ja suomalaisen lukijan pitää osata sen verran hyvää englantia, että useimpien 10-vuotiaitten tai sitä nuorempien pitää lukea kirjaa yhdessä jonkun varttuneemman kanssa.)
Ashleyn teos poikkeaa muista aloittelijoille suunnatuista kirjoista siinä, että se ei kata shakin koko aluetta vaan keskittyy opettamaan – tyypillistä opaskirjaa syvällisemmin – nappuloiden perusominaisuuksia, kuten voimaa, liikkuvuutta, yhteistoimintaa ja vaihtoja. Yksi luku, parikymmentä sivua, opettaa puolustautumista, mikä usein unohtuu hyökkäystä painottavissa oppaissa. Toisaalta esim. avausvaihetta (upseerien kehitys ja yhteispeli) teos käsittelee erittäin vähän.
Ensimmäiset satakunta sivua esittelevät näitä perustaitoja, joita testataan harjoituksin, minkä jälkeen on vuorossa viisi kuuluisaa peliä, joissa shakin perusteet ikään kuin kristallisoituvat. Pelit ovat hienoja ja kuuluisia – Morphya, Steinitzia, Botvinnikia, Fischer–Byrne 1956 ja Larsen–Spasski 1970 – mutta voidaan perustellusti kysyä, onko niiden oikea paikka alkeiskirjassa. Toki ne näyttävät aloittelijalle paitsi shakin kauneutta myös suunnan, mihin pyrkiä.
Ashleyn teoksessa on ilmava taitto ja selkeät kuviot, kuten Gambitin teoksissa useimmiten on. Teosta voi erityisesti suositella kerhojen vetäjille ja valmentajille tuomaan uusia ideoita alkeiden opetukseen; myös kirjaan sisältyvät harjoitukset voivat olla heille hyödyllisiä. Ainakin yhden suomalaisen shakkikirjakauppiaan listoilta kirja löytyy; siellä hinta on 17 euroa.
Henry Tanner
2 kommenttia:
Yritin jo äsken kirjoittaa, mutta ei tainnut mennä läpi. Tarkoitukseni oli sanoa, että shakkivalmentajan ammatti ei ole ihan etupäässä ammattisuosikeissani. Jouduin seuraamaan kerran, kuinka olikohan Nei valmensi Suomen maajoukkuetta. Silloin käsiteltiin kysymystä aikapulasta, eikä siirtoihin puututtu lainkaan. Jalkapallovalmentajan roolin ymmärrän, mutta shakki on yksilölaji, jokainen hankkii tiedot ja taidot omalla tavallaan. Sitäpaitsi uskon, että shakkiin paneutuneen alle 10-vuotiaan taidot ovat englanninkielessä paremmat kuin esim. vanhemmillaan, silloin kun pelisiirroista on kyse.
Edellisen kirjoittajan kommentti tiivistää asenteellaan aika hyvin sen, miksi Suomen shakkitaso tulee jatkossakin olemaan melko vaatimaton.
Lähetä kommentti