Anagrammeja
Suomen Shakissa 1/1933 oli kilpailu 20 tunnetun shakkimiehen tunnistamiseksi. Joukossa oli sellaisia nimiä kuin Pallo Voimaha, Mine Ei Hooli, Mooses Lappi, G. R. Kauran Gorsi jne. Kyse on siis tietysti anagrammeista [anagrammi = kirjainleikki jossa jnk sanan t. sanaryhmän kirjainjärjestystä muuttamalla muodostetaan uusi sana t. sanaryhmä. (CD-perussanakirja, Kotus 1997)], ja mainittujen nimien taakse kätkeytyy Vilho Palomaa, Eino Heilimo, Seppo Salmio ja Ragnar Krogius – kaikki tunnettuja shakkimiehiä 30-luvulla.
Seuraavan kerran vastaava kilpailu järjestettiin Suomen Shakin numerossa 5/1977. Tällä kertaa kohteena oli 30 tunnettua ”shakkimiestä”. Kohtuullisen suosion saanut kilpailu synnytti joitakin klassikoita kuten herra Hirmu. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös naispelaajistamme tehtyjä anagrammeja (taikuri ja lisko, päivän riksa oli surkea).
Vielä kerran – tällöin Suomen Tehtäväniekat -lehdessä 5/1992 – järjestettiin anagrammiarvauskilpailu. Jukka Tuovinen oli laatinut 25 anagrammia suomalaisista tehtäväniekoista. Joukossa oli viehättävän absurdeja keksintöjä, kuten karhu on lahna, porsaskeppi, mutta myös monia runollisia: laaman pieni varjo, Marokon henki, seireenin hanko.
Melko tyhjentävän anagrammikoosteen suomalaisista tehtäväniekoista julkaisivat Antero Harju ja Henry Tanner Suomen Tehtäväniekoissa 6/2000. Koosteeseen oli keksitty ja kerätty yli 320 nimiväännöstä lähes 130 suomalaisniekasta. Melkoinen uroteko, jos kohta hiukan puuduttavakin. Anagrammien työstämisessä oli käsittääkseni – ainakin osin – hyödynnetty netistä löytyvää generaattoria (Arrak anagrammit), joka käyttää verkossa olevia ilmaisia sanakirjoja anagrammeja luodessaan. Generaattori sylkäisee lähes nimestä kuin nimestä liudan anagrammeja, joista ihmisen tehtäväksi jää poimia sopivimmat käytettäväksi joko sellaisenaan tai käsin tehtävän muokkauksen jälkeen. Koska monista nimistä syntyy varsin paljon hyviä väännöksiä, on Harjun ja Tannerin koosteeseen otettu joissakin tapauksissa jopa seitsemän tai kahdeksan vaihtoehtoista anagrammia. Kuten sanottu, lukukokemus voi yhdeltä istumalta olla hiukan raskas, mutta aina silloin tällöin silmäiltynä on hauska nähdä sellaisia helmiä kuin: No, harakan halut (Hannu Harkola), helmiolio (Olli Heimo), tehtiin maaten (Matti Hietanen), Kiasman susijengi (Jussi Kangasniemi), hoikka kaveri (Veikko Karhia), runo renkaista (Risto Kauranen), salonkikammo (Kimmo Konsala), olin kade lehmä (Leo Lahdenmäki), pelaajan arvonimi (Jorma Paavilainen), juoppo kenraali (Pauli Perkonoja), suora patu (Arto Puusa), renki-tolvana (Kari Valtonen), tukevan korina (Kauko Virtanen).
Seuraavassa lisää anagrammeja. Ketkä suomalaiset kätkeytyvät alla olevien taa? Vinkkinä, että kaikki ovat elossa olevia, vähintään mestaritason pelaajia.
ahkera Niilo
henkinen rikos
kannus kilisee
kaheli loikki
kapteeni Krohn
kuitenkin vajaa
kuoleman ori
lopahti lajistaan
maho Ranualta
metrin haarukkakin
millä kovemmaksi?
mister Heilunta
monarkin manne
nahjus pahoillaan
nurkka-antimet
olen olento
olipa sota
pelehtii rentona
pulma vaimostaan
ruistako ranne?
shakinpelaajan salatango
shakkiottelumainen
siro maisteri
torni suusta
tuskatakuu