Kirja-arvosteluja (14)
(Julkaistu Suomen Shakissa 1/2010)
Eero E. Böök & Ilkka Kanko & Petri Saharinen:
Kaunista shakkia. Ali Ragnar Krogiuksen valitut pelit
Helsingin Shakkiklubi ry 2009, 102 s.
www.helsinginshakkiklubi.fi
Suomalainen shakkikirjallisuus sai vuoden 2009 lopulla merkittävän lisäyksen, kun Helsingin Shakkiklubi (HSK) julkaisi suomalaisen mestaripelaajan Ragnar Krogiuksen (1903–1980) shakillisen elämäkerran Kaunista shakkia. Teos pohjautuu suurmestari Eero Böökin ja Krogiuksen itsensä analyyseihin; näitä täydentävät Ilkka Kankon pelishakilliset lisäykset ja Petri Saharisen laaja elämäkerrallinen osuus. 102-sivuisessa pehmeäkantisessa kirjassa on 54 Krogiuksen voittopeliä vuosilta 1923–1968 ja lopussa listaus Krogiuksen tärkeimmistä kilpailutuloksista, pelaajahakemisto ja avausluettelo.
Koska Ragnar Krogius lienee useimmille Suomen Shakin lukijoille vain nimi shakkihistoriamme menneisyydestä – jos sitäkään – lienee paikallaan esitellä häntä hieman lähemmin. Viipurin läänin Jääskessä syntynyt Krogius vietti lapsuutensa ja kävi koulunsa Viipurissa, jossa hän myös oppi shakin alkeet ja liittyi Viipurin Shakkiklubiin. Siellä vaikutti Suomen tuolloin paras pelaaja Anatol Tschepurnoff (1871–1942), jonka aktiivinen, sommitelmiin pyrkivä pelityyli vaikutti myös Krogiukseen.
Krogiuksesta kehittyi pikku hiljaa vahva pelaaja, ja edistyäkseen vielä pitemmälle hän muutti 1920-luvun lopulla Helsinkiin ja liittyi Ivar Hörhammerin perustamaan Helsingin Yleiseen Shakkiseuraan (HYS). 1930-luvun alkuun mennessä Krogiuksesta oli tullut yksi kärkipelaajistamme, ja hänet valittiin mm. Hampurissa 1930 pelattuihin joukkueiden MM-kisoihin (ns. shakkiolympialaisiin). Vaikka Krogiuksen (kuten koko joukkueemme) menestys jäikin vaatimattomaksi, tästä alkoi lähes kymmenen vuotta kestänyt jakso, minkä aikana Krogius taisteli Tschepurnoffin, Böökin ja muutaman muun kanssa Suomen shakkiherruudesta. Henkilökohtaisen, kaksinotteluilla ratkaistun SM-tittelin hän voitti vain kerran, 1932, mutta nykyisen kaltaisen mestaruusturnauksen (yleissuomalaisen turnauksen mestaruusluokan) kahdesti, vuodenvaihteessa 1931–1932 sekä syksyllä 1932.
Turnaustuloksia katsellessa huomaa, että Krogiuksen tulokset olivat melko epätasaisia. Tähän on varmaankin vaikuttanut hänen pyrkimyksensä päästä sommittelemaan lähes mihin hintaan tahansa, jolloin osa veitsenterävistä uhrauksista väistämättä kääntyy häviöiksi.
Sota-aika oli ollut sairastelevalle Krogiukselle raskasta, ja saatuaan avioeron 1946 hän päätti muuttaa Ruotsiin (jossa hän käytti nimeä Ali Krogius). Hän osallistui kuitenkin vielä vuodenvaihteessa 1947–1948 Turussa pelattuun SM-turnaukseen ja edusti Suomea kesän 1948 pohjoismaisissa turnauksissa. Tämän jälkeen hän osallistui Suomessa vain muutamiin viikonlopputurnauksiin. Ruotsissa Krogius ja hänen uusi vaimonsa asettuivat Tukholman naapuriin Solnaan. Hän edusti Solna Schackklubbenia ja sittemmin Solna Schacksällskapia. Krogius lienee ollut melko aktiivinen kerhopelaaja Solnassa, mutta tältä ajalta kirjoittajat eivät ole onnistuneet jäljittämään yhtään peliä.
Kaunista shakkia sisältää – nimensä mukaisesti – paljon kauniita sommitelmapelejä, ja jo taktiikan kannalta teokseen perehtyminen kannattaa. Lisäksi Böökin analyysit (ja Kankon lisäykset) antavat paljon hyödyllistä tietoa avauksista. Muutamat 1930-luvun avaustyypit ovat toki poistuneet aktiivikäytöstä, mutta jotkin on taas otettu uudelleen ohjelmistoon, ja monet avaukset ovat olleet käytössä jatkuvasti.
Saharisen sujuvasti kirjoittama 15-sivuinen elämäkerta antaa monipuolisen kuvan paitsi Krogiuksesta myös suomalaisesta shakkikulttuurista, erityisesti 1930-luvulta.
Shakkitekstiksi poikkeuksellisen hauska ja ajankuvanakin kiinnostava on kirjassa julkaistu, Krogiuksen kirjoittama juttu ”Shakkimiesten retki Varsovaan”, joka kertoo suomalaisjoukkueen vaiheista Varsovan joukkue-MM-kisoissa 1935. Tarina julkaistiin Uudessa Suomessa (kirjan mukaan 1936; miksi vasta kisojen jälkeisenä vuonna?), ja tekstin poikamainen huumori tuo mieleen legendaarisen pakinoitsija Ollin, jonka tekstit ilmestyivät juuri Uudessa Suomessa.
Peliohjelmilla suoritettu tarkistus on tuonut esille jonkin verran virheitä Krogiuksen ja Böökin analyyseissa; opettavaa tämäkin. Erityiskiitos teoksen hyvästä oikoluvusta: kirjoitusvirheitä osui silmään poikkeuksellisen vähän. Kaiken kaikkiaan Kaunista shakkia on oikein suositeltava teos, jota ilmavan taiton ja selkeiden kuvioiden ansiosta on miellyttävä lukea. Ehkäpä joskus vielä saamme lisää tietoa shakkimestarimme vaiheista Solnassa…
HSK:sta tilattuna (sp-osoite yllä kansikuvan vieressä) teoksen hinta on 18 euroa + toimituskulut. Shakkikirjakauppiaamme lisännevät tähän pari euroa.
Jälkikirjoitus. Esimerkkinä Ragnar Krogiuksen sommitelmakyvyistä olkoon asema pelistä Ilmari Niemelää vastaan (Loviisa 1934).
Kuvion asemassa valkea saa (todennäköisesti ratkaisevan) edun uhrauksella 16.Txh7!, minkä seuraukset valkean on varmaankin ollut laskettava jo muutamaa siirtoa aikaisemmin. Jos musta ottaa tarjotun tornin vastaan heti, 16…Kxh7, seuraa 17.Dh5+ Kg7 18.Dh6+ Kg8 19.Lxg6 jne., ja jos 16…Lxg5 niin 17.Lxg6 Lh4+ 18.Kf1 fxg6 19.Txb7. Niinpä pelijatko 16…cxd3 lienee sitkein puolustus. Valkean pelattua 17.Kf2 musta jatkoi 17…f6 ja siirron 18.Dh1 jälkeen musta ilmeisesti luovutti (sitä ei suoraan sanota tekstissä; poistuiko Niemelä tupakalle ja jätti palaamatta laudan ääreen?!), mutta mielenkiintoista on tutkia, mitä olisi tapahtunut siirron 17…Kxh7 jälkeen. Teoksessa Böök toteaa lakonisesti, että ”nyt [olisi] seurannut 18.Dh1+ Kg8 19.Dh6 sekä 20.Th1 ja lopuksi matti”. Kanko ei tätä kommenttia kommentoi, enkä minäkään voi väittää, että se olisi varsinaisesti väärin, sillä mustasta kyllä tulee matti, mutta se voi kuitenkin kestää parikymmentä siirtoa ja saattaa toisinaan vaatia valkealta suurta tarkkuutta.
Katsotaanpa. Siis 16.Txh7 cxd3 17.Kf2 Kxh7 18.Dh1+ Kg8 19.Dh6 Lxg5 20.fxg5; nyt mD:lla on kaksi vaihtoehtoa, joissa molemmissa on omat puutteensa: a) 20...Dd7 21.Th1 f5 22.gxf6 ja jos nyt 22…Kf7 niin vain 23.Rf3!! johtaa valkean voittoon, esim. 23…Ke8 24.Dxf8+! Kxf8 25.Th8+ Kf7 26.Rg5# (mikä olisi ollut sovelias päätös tälle sommitelmapelille); jos 22...Txf6+ 23.exf6 Df5+ 24.Ke1 Dxf6 25.Dh7+ Kf8 26.Dxb7 voittaa; tai 23…Kf7 24.Rf3 +–; b) 20…De7 on sitkeämpi, koska mD voi lyödä f6:een, mutta toisaalta vT pystyy nyt lyömään 24. siirrossa mD:n shakilla: 21.Th1 f5 22.Dh8+ (22.gxf6? Txf6+ 23.exf6 Dxf6+ vaikeasti arvioitavin asemin) Kf7 23.Th7+ Ke6 24.Txe7+ Kxe7 25.Dg7+ Tf7 26.Dxg6, minkä jälkeen materiaali on suurin piirtein tasan, mutta valkealla on e- ja g-sotilaiden ansiosta pahoja uhkauksia (mm. 27.e6 Tff8 28.Dg7+ voittaa lähetin); peli voisi jatkua esim. 26…Kf8 27.Rf3 Te8 28.Dh6+! Kg8 29.g6 Tg7 30.Rg5 uhaten 31.Rf7 tai Rh7 ja jos 30…Tee7 niin 31.e6 ja 32.Rf7 voittaen.
Valkean uhraus 16. siirrossa lienee siis korrekti; sääli vain, että peli päättyi niin lyhyeen.
Eero E. Böök & Ilkka Kanko & Petri Saharinen:
Kaunista shakkia. Ali Ragnar Krogiuksen valitut pelit
Helsingin Shakkiklubi ry 2009, 102 s.
www.helsinginshakkiklubi.fi
Suomalainen shakkikirjallisuus sai vuoden 2009 lopulla merkittävän lisäyksen, kun Helsingin Shakkiklubi (HSK) julkaisi suomalaisen mestaripelaajan Ragnar Krogiuksen (1903–1980) shakillisen elämäkerran Kaunista shakkia. Teos pohjautuu suurmestari Eero Böökin ja Krogiuksen itsensä analyyseihin; näitä täydentävät Ilkka Kankon pelishakilliset lisäykset ja Petri Saharisen laaja elämäkerrallinen osuus. 102-sivuisessa pehmeäkantisessa kirjassa on 54 Krogiuksen voittopeliä vuosilta 1923–1968 ja lopussa listaus Krogiuksen tärkeimmistä kilpailutuloksista, pelaajahakemisto ja avausluettelo.
Koska Ragnar Krogius lienee useimmille Suomen Shakin lukijoille vain nimi shakkihistoriamme menneisyydestä – jos sitäkään – lienee paikallaan esitellä häntä hieman lähemmin. Viipurin läänin Jääskessä syntynyt Krogius vietti lapsuutensa ja kävi koulunsa Viipurissa, jossa hän myös oppi shakin alkeet ja liittyi Viipurin Shakkiklubiin. Siellä vaikutti Suomen tuolloin paras pelaaja Anatol Tschepurnoff (1871–1942), jonka aktiivinen, sommitelmiin pyrkivä pelityyli vaikutti myös Krogiukseen.
Krogiuksesta kehittyi pikku hiljaa vahva pelaaja, ja edistyäkseen vielä pitemmälle hän muutti 1920-luvun lopulla Helsinkiin ja liittyi Ivar Hörhammerin perustamaan Helsingin Yleiseen Shakkiseuraan (HYS). 1930-luvun alkuun mennessä Krogiuksesta oli tullut yksi kärkipelaajistamme, ja hänet valittiin mm. Hampurissa 1930 pelattuihin joukkueiden MM-kisoihin (ns. shakkiolympialaisiin). Vaikka Krogiuksen (kuten koko joukkueemme) menestys jäikin vaatimattomaksi, tästä alkoi lähes kymmenen vuotta kestänyt jakso, minkä aikana Krogius taisteli Tschepurnoffin, Böökin ja muutaman muun kanssa Suomen shakkiherruudesta. Henkilökohtaisen, kaksinotteluilla ratkaistun SM-tittelin hän voitti vain kerran, 1932, mutta nykyisen kaltaisen mestaruusturnauksen (yleissuomalaisen turnauksen mestaruusluokan) kahdesti, vuodenvaihteessa 1931–1932 sekä syksyllä 1932.
Turnaustuloksia katsellessa huomaa, että Krogiuksen tulokset olivat melko epätasaisia. Tähän on varmaankin vaikuttanut hänen pyrkimyksensä päästä sommittelemaan lähes mihin hintaan tahansa, jolloin osa veitsenterävistä uhrauksista väistämättä kääntyy häviöiksi.
Sota-aika oli ollut sairastelevalle Krogiukselle raskasta, ja saatuaan avioeron 1946 hän päätti muuttaa Ruotsiin (jossa hän käytti nimeä Ali Krogius). Hän osallistui kuitenkin vielä vuodenvaihteessa 1947–1948 Turussa pelattuun SM-turnaukseen ja edusti Suomea kesän 1948 pohjoismaisissa turnauksissa. Tämän jälkeen hän osallistui Suomessa vain muutamiin viikonlopputurnauksiin. Ruotsissa Krogius ja hänen uusi vaimonsa asettuivat Tukholman naapuriin Solnaan. Hän edusti Solna Schackklubbenia ja sittemmin Solna Schacksällskapia. Krogius lienee ollut melko aktiivinen kerhopelaaja Solnassa, mutta tältä ajalta kirjoittajat eivät ole onnistuneet jäljittämään yhtään peliä.
Kaunista shakkia sisältää – nimensä mukaisesti – paljon kauniita sommitelmapelejä, ja jo taktiikan kannalta teokseen perehtyminen kannattaa. Lisäksi Böökin analyysit (ja Kankon lisäykset) antavat paljon hyödyllistä tietoa avauksista. Muutamat 1930-luvun avaustyypit ovat toki poistuneet aktiivikäytöstä, mutta jotkin on taas otettu uudelleen ohjelmistoon, ja monet avaukset ovat olleet käytössä jatkuvasti.
Saharisen sujuvasti kirjoittama 15-sivuinen elämäkerta antaa monipuolisen kuvan paitsi Krogiuksesta myös suomalaisesta shakkikulttuurista, erityisesti 1930-luvulta.
Shakkitekstiksi poikkeuksellisen hauska ja ajankuvanakin kiinnostava on kirjassa julkaistu, Krogiuksen kirjoittama juttu ”Shakkimiesten retki Varsovaan”, joka kertoo suomalaisjoukkueen vaiheista Varsovan joukkue-MM-kisoissa 1935. Tarina julkaistiin Uudessa Suomessa (kirjan mukaan 1936; miksi vasta kisojen jälkeisenä vuonna?), ja tekstin poikamainen huumori tuo mieleen legendaarisen pakinoitsija Ollin, jonka tekstit ilmestyivät juuri Uudessa Suomessa.
Peliohjelmilla suoritettu tarkistus on tuonut esille jonkin verran virheitä Krogiuksen ja Böökin analyyseissa; opettavaa tämäkin. Erityiskiitos teoksen hyvästä oikoluvusta: kirjoitusvirheitä osui silmään poikkeuksellisen vähän. Kaiken kaikkiaan Kaunista shakkia on oikein suositeltava teos, jota ilmavan taiton ja selkeiden kuvioiden ansiosta on miellyttävä lukea. Ehkäpä joskus vielä saamme lisää tietoa shakkimestarimme vaiheista Solnassa…
HSK:sta tilattuna (sp-osoite yllä kansikuvan vieressä) teoksen hinta on 18 euroa + toimituskulut. Shakkikirjakauppiaamme lisännevät tähän pari euroa.
Henry Tanner
Jälkikirjoitus. Esimerkkinä Ragnar Krogiuksen sommitelmakyvyistä olkoon asema pelistä Ilmari Niemelää vastaan (Loviisa 1934).
Kuvion asemassa valkea saa (todennäköisesti ratkaisevan) edun uhrauksella 16.Txh7!, minkä seuraukset valkean on varmaankin ollut laskettava jo muutamaa siirtoa aikaisemmin. Jos musta ottaa tarjotun tornin vastaan heti, 16…Kxh7, seuraa 17.Dh5+ Kg7 18.Dh6+ Kg8 19.Lxg6 jne., ja jos 16…Lxg5 niin 17.Lxg6 Lh4+ 18.Kf1 fxg6 19.Txb7. Niinpä pelijatko 16…cxd3 lienee sitkein puolustus. Valkean pelattua 17.Kf2 musta jatkoi 17…f6 ja siirron 18.Dh1 jälkeen musta ilmeisesti luovutti (sitä ei suoraan sanota tekstissä; poistuiko Niemelä tupakalle ja jätti palaamatta laudan ääreen?!), mutta mielenkiintoista on tutkia, mitä olisi tapahtunut siirron 17…Kxh7 jälkeen. Teoksessa Böök toteaa lakonisesti, että ”nyt [olisi] seurannut 18.Dh1+ Kg8 19.Dh6 sekä 20.Th1 ja lopuksi matti”. Kanko ei tätä kommenttia kommentoi, enkä minäkään voi väittää, että se olisi varsinaisesti väärin, sillä mustasta kyllä tulee matti, mutta se voi kuitenkin kestää parikymmentä siirtoa ja saattaa toisinaan vaatia valkealta suurta tarkkuutta.
Katsotaanpa. Siis 16.Txh7 cxd3 17.Kf2 Kxh7 18.Dh1+ Kg8 19.Dh6 Lxg5 20.fxg5; nyt mD:lla on kaksi vaihtoehtoa, joissa molemmissa on omat puutteensa: a) 20...Dd7 21.Th1 f5 22.gxf6 ja jos nyt 22…Kf7 niin vain 23.Rf3!! johtaa valkean voittoon, esim. 23…Ke8 24.Dxf8+! Kxf8 25.Th8+ Kf7 26.Rg5# (mikä olisi ollut sovelias päätös tälle sommitelmapelille); jos 22...Txf6+ 23.exf6 Df5+ 24.Ke1 Dxf6 25.Dh7+ Kf8 26.Dxb7 voittaa; tai 23…Kf7 24.Rf3 +–; b) 20…De7 on sitkeämpi, koska mD voi lyödä f6:een, mutta toisaalta vT pystyy nyt lyömään 24. siirrossa mD:n shakilla: 21.Th1 f5 22.Dh8+ (22.gxf6? Txf6+ 23.exf6 Dxf6+ vaikeasti arvioitavin asemin) Kf7 23.Th7+ Ke6 24.Txe7+ Kxe7 25.Dg7+ Tf7 26.Dxg6, minkä jälkeen materiaali on suurin piirtein tasan, mutta valkealla on e- ja g-sotilaiden ansiosta pahoja uhkauksia (mm. 27.e6 Tff8 28.Dg7+ voittaa lähetin); peli voisi jatkua esim. 26…Kf8 27.Rf3 Te8 28.Dh6+! Kg8 29.g6 Tg7 30.Rg5 uhaten 31.Rf7 tai Rh7 ja jos 30…Tee7 niin 31.e6 ja 32.Rf7 voittaen.
Valkean uhraus 16. siirrossa lienee siis korrekti; sääli vain, että peli päättyi niin lyhyeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti