Näin Pekingin olympialaisten aikaan on hyvä kysyä, että mikä yhdistää olympialaisia ja shakkia? Pariisi 1924, jossa järjestettiin ensimmäiset epäviralliset shakkiolympialaiset samaan aikaan kesäolympialaisten kanssa? Sekin, mutta toinen yhtä oikea vastaus löytyy lähempää.
Tukholman olympialaisissa 1912 kilpailtiin ensi kertaa taidelajeissa. Mitaleista taisteltiin muun muassa kuvanveistossa, arkkitehtuurissa, musiikissa ja runoudessa. Taidelajit olivat viimeistä kertaa mukana olympialaisten ohjelmistossa 1948 Lontoossa. Näissä viimeisissä kilpailuissa tuli Suomeen mitali, jonka muistavat yleensä vain tietokilpailujen pitäjät: Aale Tynni voitti lyriikkasarjan olympiakultaa runollaan Hellaan laakeri.
Vastaukseksi kelpaa siis myös Tynni, joka on kirjoittanut shakkiaiheisen runon Shakkipeli.

 Aale Tynni (1913-1997)
Shakkipeli
  Kuin shakkilauta suunnaton
 yötaivas aukeaa.
 Jumala pelin ylhäisen
 kun verkkaan aloittaa,
 niin laudalla myös vähäinen
 on talonpoika Maa.
 
 Timanttikruunu kimmeltäin
 käy rouva Venus noin,
 Saturnus torni kultainen
 on helmisakaroin,
 opaalisuitset säihkyen
 Mars siellä ratsastaa,
 ja laudalla myös vähäinen
 on talonpoika Maa.
 
 Jumala lausuu: Gabriel,
 saat minut ihmeisiin.
 Vähäistä yhtä nappulaas
 miksikä suojaat niin?
 Kun tornis kaasin kultaisen
 ja uhkaan juoksijaa,
 laudalla yhä vähäinen
 on talonpoika Maa.
 
 Näin Gabriel: Ah, valtias,
 oikkuni sietäkää.
 Tuo kuhmupäinen pikkumies
 minua miellyttää.
 Pää kolhiintunut, musta sen
 noin muista erottaa,
 se vaikka onkin vähäinen
 vain talonpoika Maa.
 
 Hymyten Herra valmistaa
 jo uutta siirtoaan -
 ah, nousuun yhden nappulan
 vuostuhat tarvitaan!
 Hymyten parvi enkelten
 jää viereen, katsastaa,
 laudalle jääkö vähäinen
 myös talonpoika Maa.
Jk. Bloggaaminen on kesällä jäänyt vähemmälle monista syistä. Toukokuussa tuli perheenlisäystä, heinäkuun lopulla oli muutto Tampereelle. Vähäisimpänä syynä ei ole ollut Suomen Shakin numero 7-8/2008, joka meni eilen painoon!