Kirjoitin
Shakkifoorumille aprillipäivänä seuraavan viestin:
”Joskus on käynyt mielessä, että lauta ja nappulat ovat oikeastaan turhakkeita – jopa koordinaatit.
Voitaisiinhan käydä vaikka seuraavanlainen vuoropuhelu:
– Siirto.
– Siirto.
– Siirto.
– Shakki.
– Siirto.
Aika monta mahdollista peliä olisi tuossa jo pelattu.”Viesti ei ole pilaa eikä nonsensea, vaikka äkkiseltään se voi siltä näyttääkin. Jatkan ideasta tässä, koska vastaavaa pohdiskelua tai shakin varianttia en muista nähneeni.
Peliä voitaisiin siis käydä kahden pelaajan välillä, niin että siirrot välitetään sanomalla ’siirto’, ’shakki’ tai ’matti’. Nappuloita tai ruutujakaan ei ole muualla kuin päässä. Sokkoshakkia siis, mutta sillä erolla, että vastustajalle ei kerrota, mitä on siirretty ja mihin. Jotta mielenkiinto säilyy, niin matin täytyy olla ehdollinen. Sen voi siis kiistää, jos sen voi kiistää. Otetaan esimerkki:
Pelaaja A: ”Siirto.”
Pelaaja B: ”Siirto.”
Pelaaja A: ”Siirto.”
Ja nyt pelaaja B sanoo: ”Matti.”
Pelaaja B siis olettaa, että peli on kulkenut esimerkiksi 1.f4 e5 2.g4 Dh4#. Pelaaja A kuitenkin kiistää matin, koska hän on voinut siirtää muutakin kuin pikaisen lopun sallivat siirrot, aloittaa vaikka 1.e4:llä. Peli siis jatkuu. Tai ehkä on parempi, että väärän matin julistanut häviää.
Sitä vastoin shakki ei ole ehdollinen, se päinvastoin määrää ja rajoittaa mahdollisten pelien lukumäärää. Esimerkiksi sarjassa siirto–siirto–shakki on paljon vähemmän mahdollisia asemia kuin shakittomassa sarjassa.
Tällainen shakki on kuitenkin niin tavattoman mutkikasta, että sillä lienee mielenkiintoa korkeintaan tehtäväshakin puolella. Jos sielläkään.
