31. tammikuuta 2011

Viikon video 88

Taas yksi shakkia hyväksi käyttävä mainos. Työkaluja tällä kertaa. Kesto: 0'46"



Kaikki viikon videot tästä

27. tammikuuta 2011

Uusia mestareita

Anagrammeja olen julkaissut blogissa viimeksi niinkin kauan sitten kuin 11.10.2007. Sen jälkeen aika moni suomalainen on korottunut shakkimestariksi. Tässä osa heistä.

Shakissa lyödään, syödään, jätetään nappuloita suihin ja huuleen. Joku onnistuu haarukoimaan ja toinen keihästämään tai varrastamaan. Pelissä tuhrataan, uhrataan ja hiillostetaan. Siksipä seuraavat ovatkin jollain tapaa aiheeseen liittyviä.

KALEWAN SILLI
KAMELIN NÄKKI
KILOKAMA
PUUROKEITTO
SUOLALIHA
VÄLIPILAKSI

Kun annos on nautittu ja taustabändi J. JA PERÄVÄRINÄ on lopettanut soiton, on aika vetäistä BIN LADEN -GEELI hiuksiin ja astua sisään ovesta, jonka yläpuolella lukee STUDIO PERHONEN. Sieltä löytyy HELPOIN HARJA.

Aterioinnin ja sukimisen voi tietysti suorittaa myös päinvastaisessa järjestyksessä.

25. tammikuuta 2011

Intuitio

Intuitio on löytynyt!

Linkki YLEn uutiseen.

23. tammikuuta 2011

Kalle Ahola

Missä Kalle Aholan biisissä pelataan shakkia? Muun muassa:

Pelaan itseni kanssa parvekkeella shakkia.
Koetan unohtaa etten oo mihinkään matkalla.

22. tammikuuta 2011

Viikon video 87

Vanha shakkivitsi pelaavasta koirasta. Samalla voi opetella indonesiaa tai viittätoista muuta kieltä. Kesto: 0'42"



Kaikki viikon videot tästä

Kirja-arvosteluja (11)

(Julkaistu Suomen Shakissa 6/2009)





Jerry van Rekom ja Leo Jansen:
The Black Lion
New in Chess, 2008, 280 s.
www.newinchess.com









Joitakin vuosia sitten Philidorin puolustuksen ikivanha Hanhamin muunnelma (1.e4 e5 2.Rf3 d6 3.d4 Rf6 4.Rc3 Rbd7 5.Lc4 Le7 6.0–0 0–0) sai jonkinlaista suosiota suurmestaritasolla.

Jerry van Rekomin ja Leo Jansenin The Black Lion on – ainakin osittain – ­paneutunut muunnelman aggressiiviseen puoleen: musta ei pyrikään pelaamaan lyhyttä linnoitusta vaan mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi h6 ja g5 sekä hyökkäämään kuningassivustalla. Itse asiassa jo James Hanham (1840–1923) teki kokeiluja tähän suuntaan, mutta huipputasolla pelitapaa ei ole juuri kokeiltu. Toki kirjassa esitetään muitakin pelitapoja sekä mustalle että valkealle, jolle varteenotettavimmaksi ”leijonan kumoukseksi” ehdotetaan aikaista f4:ää, mutta pyrkimys mustan voimakkaaseen pelivientiin jää minusta kirjan päätarkoitukseksi.

The Black Lion on siitä poikkeuksellinen avauskirja, että sen kirjoittajat ovat normaaleja kerhotason pelureita. Ja se näkyy kirjassa. Kirjoittajat ovat tutkineet vuosikausia lempimuunnelmaansa ja esittelevät työnsä tuloksia intohimoisesti, rakkaudella, mutta parhaimmillaan myös hyvin objektiivisesti. Toisaalta tietty amatöörimäisyys myös näkyy: analyyseissa esitettävät pelit ovat paikoin melko vanhoja tai harrastelijatasolla pelattuja ja esitetyissä muunnelmissa on silloin tällöin dramaattisiakin virheitä.

Testasin Rekomin ja Jansenin suosituksia kolmen minuutin nettipeleissä, ja menestys oli kohtuullisen hyvä. Näytti siltä kuin vastustajat olisivat joko alusta pitäen pyrkineet kumoamaan avauskäsittelyni tai sitten he yksinkertaisesti vain aliarvioivat sitä. Systeemi onkin omiaan pikapeliin ja miksei myös alle 2000 selopisteen pelaajien ”vakavampiin” turnauspeleihin, sen verran taktista käsikähmää on luvassa.

Kustantajan suositushinta on 24 euroa, mikä ei ole paljon siitä mutkattomasta lystistä mitä The Black Lion tarjoaa. Toisaalta laittamalla muutaman euron lisää saa jo varsin vakavasti otettavia avauskirjoja. Lopulta kyse on siitä, mitä kukin haluaa.

Marko Tauriainen

21. tammikuuta 2011

Kirja-arvosteluja (10)

(Julkaistu Suomen Shakissa 6/2009)




Ilja Odesski:
Play 1.b3!
New in Chess 2008, 230 s.
www.newinchess.com






Ihmismieli kaipaa aika ajoin jotain uutta. Samojen vanhojen avauskaavojen tahkoaminen kyllästyttää, ja se voi johtaa siihen, että lakkaa kokonaan ajattelemasta ja käsittelee avausvaiheet aina rutiininomaisesti.

Ilja Odesskin kirjoittama kirja Play 1.b3! on todella erilainen teoriakirja. Jos olisin nuori eteenpäin pyrkivä pelaaja, heittäisin kirjan varmaankin pienen selailun jälkeen takkaan. Kirja antaa hyvin vähän varmoja vastauksia. Parhaimmillaan kirja onkin esittäessään kysymyksiä vailla vastausta pakottaen lukijan omalle tutkimusmatkalleen. Kirjan esipuheessa Odesski kertoo ensimmäisestä kirjastaan, jonka hän uskoo olleen melko hyvän. Tosin editointityö jäi hieman vajaaksi, koska nyt hänen mielestään 75 prosenttia materiaalista olisi voitu jättää pois. Rohkeaa mutta rehellistä tekstiä uuden kirjan esipuheessa.

Uudessa kirjassa on 24 kappaletta, joissa käsitellään avausteoriaa kirjoittajan omien etsintöjen kautta. Ensimmäinen luku antaa hyvän kuvan tulevasta. Luku loppuu hämmentäviin lauseisiin:”Miten pelata tätä muunnelmaa. Kuka sen voi tietää? Kuten Toledon luostarin seinällä lukee: ’Kulkija! Ei ole mitään polkua perille. Mutta sinun on pakko jatkaa matkaasi.’”

Kirjan luvut eivät muodosta loogista kokonaisuutta, eivätkä kata kaikkia avauksen päämuunnelmia. Kirjoittajan omien sanojen mukaan luvut hyppivät kuten varpunen oksalta oksalle. Kokeeksi poimin artikkelit jotka käsittelivät 1.b3 d5 -muunnelmaa, ja niitä löytyi seuraavat 7 kappaletta: 6, 10, 16, 17, 18, 21 ja 22. Varmaan useimpien mielestä tämä on tosi sekavaa, minusta se oli aika inspiroivaa ja mukavaa bussilukemista. Kirjan takaa löytyvä hyvä hakemisto auttaa tietyn muunnelman löytymisessä.

Luku 4 on vain kolmen sivun mittainen. Aihe on harvemmin shakkikirjoissa käsitelty. Artikkelissa pyydetään anteeksi monipolvisesti sitä, että lähes kaikki kirjan peliesimerkit ovat kirjoittajan omista nopeista peleistä internetissä. Hän on jättänyt taakseen jo lähishakkiuran. Aktiiviajalta on peräisin elo 2429 ja KvM-titteli. Jossain hänen oli kokeiltava kirjansa materiaalia ja hän päätyi hyödyntämään internetin nopeita pelejä. Luvun puoliväliin on ujutettu ihan kuin vahingossa muutama vankka mielipide: ”1.b3 ei ole suurelta osaltaan kovin hyvä avaus klassiseen pitkään peliin. Useimmissa varianteissahan valkea taistelee tasa-asemasta. Nopeaan shakkiin ja etenkin pikapeliin avaus on kuitenkin erittäin sopiva.” Melkoista kuraa tulee siis lukijan silmille, ja osalle se voi olla liikaa. Minusta tämänlainen inhorealismi vain lisää kirjoittajan uskottavuutta.

Artikkelit ovat hyvin erityyppisiä (teoriaa, loppupeliä, avausvariantin synnyn kuvausta jne.). Toisissa käsitellään avausta hyvinkin analyyttisesti, esitellään laajasti eri vaihtoehtoja ja toisinaan rajataan vaihtoehtoja jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi muunnelmassa 1.b3 e5 2.Lb2 Rc6 3.e3 Rf6 4.Lb5 Ld6?! annetaan valkean ainoaksi vaihtoehdoksi 5.Ra3!?. Tätä siirtoa käsitellään massiiviset 19 sivua. Rohkenisin toivoa, että muitakin vaihtoehtoja on.

Minua viehätti suuresti kirjan omaleimaisuus ja yllätyksellisyys. Uusien näkökulmien etsiminen ja varmojen päätelmien vältteleminen on tämän kirjan parasta antia. Kirjan avulla pääsee hyvin 1.b3-avauksen pelaamisen alkuun ja välttää pahimmat karikot. Kirja, joka saa ihmisen edes hieman ajattelemaan ja kyseenalaistamaan ei voi olla huono.

Loppuun pieni katkelma kirjan opetuksista. Odesski kuvaa keskusteluaan suurmestari Z:n kanssa: ”Saatuaan tietää, että kirjoitan kirjaa 1.b3:sta tekee SM Z testikysymyksen: ’Kerrohan ystäväni miten vastaat 1.b3 e5 2.Lb2 d6:een?’ Mietittyäni tovin vastaan valkealla olevan kolme vaihtoehtoa. Tämän kuultuaan SM Z tokaisee, ettei ole olemassa kuin yksi järkevä siirto. Samalla SM Z menettää mielenkiintonsa keskustella kanssani aiheesta, koska en siitä näköjään mitään ymmärrä. Suurmestari Z kävelee pois paljastamatta oikeaa vastausta.”

Petteri Paronen

20. tammikuuta 2011

Kävijämääristä

Blogin laskennalliset kävijämäärät ovat nousseet tasaisesti. Päivittäinen keskimääräinen kävijämäärä eri vuosina:

2007: 11
2008: 30
2009: 48
2010: 58

Kirja-arvosteluja (9)

(Julkaistu Suomen Shakissa 5/2009)






David Vigorito:
Chess Explained – The Main-Line Slav
Gambit, 2009, 111 s.








Valentin Bogdanov:
Chess Explained – The Grünfeld
Gambit, 2009, 127 s.




Chess Explained

Shakkikirjakustantamo Gambit (www.gambitbooks.com), jonka johtajina toimivat suurmestarit Murray Chandler ja John Nunn sekä Fide-mestari Graham Burgess, on julkaissut avausteorian ja keskipeliasemien syvällistä ymmärrystä opettavaa Chess Explained -sarjaa jo jonkun vuoden. 2009 sarjassa ilmestyivät englanninkieliset The Main-Line Slav ja The Grünfeld -niteet. Kumpikin teos sisältää 25 esimerkkipeliä. Vain yksi peli on vuodelta 1979, muut ovat 2000-luvun teoriaherkältä ajalta. Yksi Nybäckin pelikin (Grünfeld-opus) on mahtunut mukaan kattavaan suurmestariotokseen.

Slaavilaiskirjan on kirjoittanut amerikkalainen KvM David Vigorito. Tämä on hänen ensimmäinen kirjansa Gambitille, mutta hän on jo vanha tekijä shakkikirjoittamisen alalla, laajasti eri osa-alueilla. Lisäksi hän on erittäin pätevä shakkiopettaja. Opettajuus tuleekin hyvin esille kirjan jokaisen seitsemän kappaleen Conclusions-osiossa, johon kootaan selkeitä yleisarvioita varianteista. Kappaleet alkavat muunnelman yleisesittelyllä ja esimerkkipelien alustuksella.

Grünfeld-kirjan tekijä taas on ukrainalainen KvM Valentin Bogdanov, jolla on yli 30 vuoden kokemus shakkivalmentajana. Hänen oppilaisiinsa lukeutuvat suurmestarit Moskalenko, Savtšenko ja Drozdovski. Bogdanov on lisäksi toiminut sekundanttina ukrainalaiselle klassikkopelaaja Vjatšeslav Eingornille 70-luvun lopulta lähtien. Bogdanovilla on hieman lyhyemmät yleisarviot sekä muunnelmien alkulämmittelyssä että loppuarvioissa kuin amerikkalaisella. Olennainen kuitenkin tulee niistä täysin ymmärretyksi opuksen jokaisessa kahdeksassa kappaleessa.

Molempien kirjojen hinnat ovat vähän alle 20 euroa. Sivumäärään nähden hinnat ehkä kuulostavat tyyriiltä, mutta avauksien tarkka käsittely kyllä kompensoi kirjojen pehmeäkantisuuden ja paksuuden. Voin lämpimästi suositella teoksia teoriaa ahmiville nuorille shakkikyvyille kuin seestyneemmillekin shakinharrastajille.

Jyrki Kytöniemi

19. tammikuuta 2011

Mikä laulu?

Mistä laulusta seuraavat sanat ovat?

Opin eilen lukemaan ja tänään laskemaan.
Äiti taikoi kaniinin kauppakassistaan.
Sisko osti shakkipelin, haastoi Suomen mestarin,
teki shakin matin alle kolmen minuutin.

17. tammikuuta 2011

Vessashakkia

Oivana jatkona kylpyhuoneshakille on vessashakki. Chessproblems.netissä Sit & Solve Chess Problems -teoksesta kirjoitetaan muun muassa näin: "There is a series of books whose title starts with "Sit & Solve", and included among those is Sit & Solve Chess Problems by Burt Hochberg. It is a small book, with only 73 problems, but the cover is literally in the shape of a toilet seat, with a picture of said seat, on the front and back covers!"






(Kiitokset vinkistä Henry Tannerille!)

16. tammikuuta 2011

Koulushakin teemavuosi




Shakkiliitto on nimennyt tämän vuoden koulushakin teemavuodeksi. Teemavuosi starttaa tänään ainakin Helsingissä, Jyväskylässä, Lahdessa ja Tampereella. Tapahtumissa on jaossa koulushakin erikoislehteä Shakki!. Voit myös ladata ja lukea koko lehden pdf-muodossa klikkaamalla kantta.

11. tammikuuta 2011

Viikon video 86

Kotikutoinen shakkisketsi Porista. Montako virhettä löydät? Kesto: 4'14"



Kaikki viikon videot tästä

10. tammikuuta 2011

Shakkilinna



Kansainväliset mestarit Heikki Lehtinen (vas.) ja Mika Karttunen.

Mika Karttunen ja Heikki lehtinen ovat perustaneet Shakkilinnan, joka tarjoaa koululaisille ja nuorille shakkiopetusta hauskalla ja virkistävällä tavalla.

Shakkilinna esittäytyy Tampereella Koskikeskuksessa 16. tammikuuta. Kannattaa olla paikalla!

Hukkaan heitettyä aikaa



Amos Oz: Älä kysy yöltä (Tammi 2010)
suom. Pirkko Talvio-Jaatinen

Tämä ei ole kirja-arvostelu. Mutta koska tulin kustantajalta pyytäneeksi Amos Ozin teoksen Älä kysy yöltä siinä vilahtavan suhahtavan, lautapeliä tarkoittavan sanan takia, lienee paikallaan nyt jotain sanoa, vaikka hukkaan heitettyä aikaa tämäkin on.

Älä kysy yöltä
tukehtuu ylitsepursuavaan, kauneutta tavoittelevaan kieleen (enkä voi olla varma, onko vika kirjailijassa vai suomentajassa), lukija tuntee olonsa epämukavaksi (jo ennen rakastelukohtauksia) eikä voi samaistua kehenkään kirjan henkilöön. Vasta vähän ennen puoliväliä laitoin kirjan kannet kiinni. Vain mielenhäiriössä avaan ne uudestaan.